Huovutusta pesukoneessa

Lankavarastoistani löytyi kolme kerää Novitan huovuttuvaa Puro-lankaa. Päätin jälleen kokeilla pesukoneessa huovutettavia lapasia. Kerran ennenkin olen sellaiset tehnyt, kylläkin sillä seurauksella, että keittiöstämme löytyy nyt kaksi jättisuurta uunikinnasta. Edes uudelleenhuovutus ei niitä pienentänyt. Pesukoneessa huovuttamalla olen myös tehnyt (tai yrittänyt tehdä) kahdet tossut. Toisista tuli aivan liian pienet ja toisista tuli venyttämisen jälkeen juuri ja juuri jalkaan sopivat. Eikä tälläkään kertaa yhtään sen paremmin käynyt!


Noudatin Novitan omaa ohjetta huovutetuille lapasille. Tuloksena suurensuuret lapaset, joiden olisi tarkoitus kutistua pesukoneessa noin 40%.

 

Ennen peukoneeseen laittoa lapasten sisään piti laittaa esim. muovipussia, ettei lapaset huopuisi umpeen. Harsin muovipussin paikoilleen puuvillalangalla.

Laitoin hanskat pesukoneeseen muutaman pyhkeen kanssa ja ohjelmaksi valitsin 40 asteen kirjopesun, kuten ohjeessa neuvottiin. Jokin tuossa meidän pesukoneen kirjopesuohjelmassa mättää, sillä lapasista tuli taas aivan liian pienet. Koneesta tulleita minikokoisia möykkyjä piti kahden ihmisen voimin repiä, venyttää, kiskoa ja väkivalloin muotoilla ja silti lapaset mahtuvat vain juuri ja juuri pienikokoiseen käteen. HMMPH!

Jos joskus vielä päätän huovutettuja lapasia kokeilla, käytän jotain muuta pesuohjelmaa. Tai vaikka vain puolikasta linkousta.

Lapasiin lankaa kului reilu kaksi kerää. Kolmannen kerän jämistä päätin tehdä pesukoneessa huovutetut helmet.

Ensin kerin langasta pieniä lankakeriä. Langanpätkät ujutin neulalla kerän sisälle, ettei kerä purkaantuisi koneessa.

 
Vajaasta kerästä sain aikaiseksi 22 pienempää kerää. Nämä pienet kerät sulloin sukkahousujen sisään ja sidoin pallojen välit kiinni puuvillalangalla.

Pallot huovutin samalla kertaa lapasten kanssa, pesuohjelmana oli siis tuo 40 asteen kirjopesu. (Vähäsen pesuainetta mukaan.) Koneesta tultuaan sukkahousupötköt näyttivät tältä:

Suurin osa helmistä oli huovuttunut kiinni sukkahousuihin ja olivat kovin pörröisiä, kun ne sukkahousuista irti revin. Pieni käsissäpyörittely kuitenkin vei pörröisyyden pois. Helmet olivat kutistuneet vain jonkin verran, mutta juuri sen kokoisiksi, kun toivoinkin.

Kun helmet olivat rauhassa kuivuneet, aloin sommitella niitä eri järjestykseen. 22 helmeä ei olisi riittänyt niin pitkään koruun kuin halusin, joten väleihin käytin soikeita puuhelmiä.

Päädyin näistä kahdesta versiosta tuohon oikeanpuoleiseen, jossa samanväriset helmet eivät ole vierekkäin. Vasemmanpuoleisessa olisi ollut se vika, että nuo oranssit ja turkoosit helmet olisivat jääneet piiloon niskaan. Kokeilin täysin epäsymmetristäkin versiota, mutta värejä oli siihen liian vähän.








Kokosin helmet ohuella, kaksinkertaisella nylon-langalla, jonka päät päättelin helmien sisään. Ehkä tuolle vielä löytyy jotain käyttöä. Olisi kiva joskus kokeilla vastaavanlaista korua yksivärisestä villalangasta.

Kesän viimeinen viikonloppu?

Anteeksi kaikille kesän ystäville, mutta minä syksy-ihmisenä olen ollut jo jonkin aikaa valmis syksyyn. Ainakin henkisesti. Ja nyt myös fyysisesti.

Sain nimittäin valmiiksi jo hetkeksi unohtuneen kaulurin. Lankaa (Onion Tussah Silk) kului kauluriin noin puolitoista kerää. Jäljelle jääneen langan jaoin kahteen osaan ja sain väkerrettyä niistä vielä kaulurin kanssa yhteensopivat kämmekkäät. Kämmekkäät ovat muuten sileää neuletta, mutta resoriin ja kämmenselkään käytin kaulurin ohjeen palmikkokuviota. Ja kaulurin (Cornflower Cowl) ohjeenhan ainakin Raverlyyn kirjautuneet näkevät täältä.

 Syysmyrskyt, tervetuloa! Olen valmis!

Myös Novitan 7 Veljeksestä neulotut nilkattomat 'uni-villasukat' ovat nyt valmiit. Villasukkien koko on miehelle ja muutoin olen noudattanut Novitan perusvillasukkaohjetta, mutta koska tuollaiset nilkattomat ovat melkoisen huonot pysymään jalassa (ainakin, jos kovin paljon unissaan potkii), ajattelin, että jalkaterässä oleva resori auttaisi. No, saa nähdä. Hupaisan malliset niistä ainakin tuli!

Vaikka villasukkiin kuluikin jonkin verran jämälankoja, löytyy lankalaatikosta vieläkin tuota ruskeanharmaata/beessiä Seiskaveikkaa. Seuraava jämälankaprojekti, Totorolapaset, kuluttaa tuota varastoa entisestään. Selkeä englanninkielinen ohje kirjoneulelapasiin löytyy täältä. Toinen lapanen on jo valmiina, täytyy vain hetken aikaa kerätä hermoja ennen toisen aloitusta. Kirjoneule nimittäin ei ole lempipuuhaani! Aina on työn takana kulkeva lanka joko liian kireällä tai liian löysällä, tai sitten langat vaan ovat niin kertakaikkisen solmussa, että niiden selvittelemiseen menee ikä ja terveys!

Viimeksi kun olen kirjoneuletta vaivautunut väkertämään, tein Dropsin Alpaca-langasta kaarokeneuleen. Paita näytti siltä kuin pitikin, samalta kuin ohjeen kuvassa, mutta ensimmäisen pesun jälkeen se näytti tältä:

Paidan tämän hetkinen koko on 45*30 cm. Olisi ehkä pitänyt tarkastaa pesuohjeet vyötteestä ennen koneeseen tunkemista. Onneksi en nähnyt neuleen kanssa turhan paljoa vaivaa... Olisi voinut hamittaa enemmän.... KYLLÄPÄS NÄIN VAIVAA! JA KYLLÄ OTTI PÄÄHÄN!!! Tuolla se nyt kaapissa odottaa, että keksin mitä siitä tehdä. Ehkä teen laukun, joka sitten päivittäin muistuttaa minua virheestäni...

Joululahjojakin (Kyllä, joululahjoja!) olen saanut tehtyä jo melkoisen monta, jopa muovikassillisen!  Yleensä olen joululahjojen teon aloittanut vasta lokakuussa, tänä vuonna jo kesälomalla (saadakseni hyvän syyn käväistä lakakaupassa). Mutta kyllä niiden kanssa vielä kiire tulee, uskokaa pois.

Se, mitä muovikassi sisältää, jää vielä toistaiseksi arvoitukseksi. Ettei mene yllätykset piloille. :)




Rahiprojektikin on päässyt eteenpäin nyt, kun pingoittumassa ollut huivi vapautti vaahtomuovinpalaset tehtävästään. Palaset on nyt liimattu yhteen ja rahista on leikattu ylimääräiset kulmat pois. Rahin, tai pikemminkin "möykyn" tämänhetkinen korkeus on 27cm ja halkaisija 55cm. Vielä kun keksisi, miten tuosta saisi edes kutakuinkin symmetrisen, litteän pallon...

Niin, ja tässä vielä pigoittumassa ollut huivi, sekin syksyä varten valmiina:

Luonnon helmassa mieli lepää (ja puikot kilisee)

Mökkiviikonlopun seurauksena valmistui ensimmäinen JOULULAHJA!! Ja kahta muuta lahjaa ehdin jo hieman aloittaa. Kyllä nyt on kumma, jos niiden kanssa tänäkin vuonna kiire tulee. Tosin en uskalla edes ajatella, kuinka monta on tekemättä, tai edes keksimättä!

Joululahjan tekoa veneessä, perinnepurjehduskilpaa katsoen. Enpähän ole ennen joululahjaa tällaisessa maisemassa tehnyt!

Viikonloppuna valmistuivat myös "Menninkäis-töppöset". Muuten ihan kivat, mutta kantapää ei tahdo pysyä paikoillaan. Varsiosa tossuista on virkattu, jalkaosa neulottu. Tossujen valmistuttua aloin jämälankateemaa jatkaakseni neulomaan varrettomia villasukkia.

Olen kauan haaveillut matonkuteista neulotusta rahista, mutta rahin täyte on aiheuttanut päänvaivaa. Haluan rahista nimittäin sen verran pehmoisen, että siinä on hyvä istua pidemmänkin aikaa, mutta kuitenkin sen verran jämäkän, ettei se menetä muotoaan.

Viime viikolla projekti pääsi vihdoin ja viimein vauhtiin, sillä parempi puoliskoni (??? Noh, ainakin näissä asioissa. (Ja kuulemma muissakin...)) keksi ostaa vierassängyksi tarkoitetun vaahtomuovipatjan. Ja vielä puoleen hintaan! Hyvä hyvä! Vaahtomuovi kun muutoin on niin kallista.

Vieraspatja koostuu kolmesta vaahtomuovipalasta, jotka nyt liimataan päällekkäin ja muotoillaan uudelleen litteähköksi palloksi. Ja sitten matonkudeostoksille!

Saa nähdä, koska rahi on valmis... Minulla kun on paha tapa venuttaa tälläiset vähän isommat ja erikoisemmat projektit ikuisuusprojekteiksi. Vieraspatja löytyy varmaan olohuoneemme nurkasta vielä ensi kesänäkin.



Nyt olen kuitenkin hetkellisesti keksinyt käyttöä vaahtomuovipaloille. Ja 105 nuppineulalle. Ja lähes puolelle olohuoneen lattiatilasta. Pari viikkoa sitten valmistunut huivi pääsi pingottumaan!

Voi kauhistus!

Iik, mitä tuli taas tehtyä... Kyllä, kävin TAAS lankakaupassa. Ja kyllä, ostin TAAS lisää lankaa. Mutta puolustuksekseni mainittakoon, että langat ovat tulevia joululahjoja varten. Tänä vuonna ajattelin ihan tosissaan aloittaa lahjojen väsäämisen niin ajoissa, ettei niiden tekemisessä tule kiirettä. (Kyllä lanka-addikti aina tekosyyn lankaostoksilleen keksii).



Tällä kertaa Turun Lankamaailmasta ostoskoriin päätyi herkullisen väristä Rico Design:n Essentials Cottonia (tuttu ja turvallinen!), uusi kerä Hot Socks Spectraa (edellisestä valmistuneessa huivissa oli niin herkulliset värit, että on pakko kokeilla myös tätä toista väriyhdistelmää), ja jo pitkän aikaa ihailemaani käsinvärjättyä Manos del Uruguayn Silk Blendiä.

Sattuneesta syystä en viitsi täällä sen kummemmin paljastaa, mitä langoista aion tehdä.



Ilokseni sain myös kuulla, että kaupan päälle sai valita kaksi kerää tietyistä huivilangoista! Itse en ole koskaan oikein röyhelöhuivilankojen päälle ymmärtänyt, mutta pitihän minun nyt tietenkin ne ottaa, ilmaista lankaa, hyvänen aika! Valitsin laatikosta punaisen sävyistä Cewec:n Novaraa. Ties vaikka innostuisinkin röyhelöhuiveista. Vielä kun keksisi, miten niitä  neulotaan..

Olemassa olevaa lankavarastoanikin olen saanut himpun verran pienennettyä. Löysin laatikon pohjalta kolme kerää vaaleanvihreää akryylilankaa (vyötteet kadoksissa, tietysti) ja kahdesta neuloin säärystimet äidille kylmiä mökki-syysiltoja varten.

Säärystimien kuvio syntyi todella helposti. Pääosin kuvio on 3o, 3n joustinneuletta, mutta joka viidennellä kerroksella siirretään 9 silmukkaa apupuikolle työn eteen ja kierretään lankaa 3 kertaa näiden ympärille myötäpäivään ja sitten silmukat neulotaan normaalisti.


Kolmannesta kerästä teen tossuja, joissa on virkattu varsiosa. Varren "suomuvirkkaukseen" (??) löytyy ohjevideoita Youtubesta vaikkapa hakusanoilla "crocodile scale stitch". Kai tuolla joku suomenkielinen nimikin on, en vain tiedä mikä. Jalkaosan tossuista ajattelin toteuttaa sileänä neuleena. Uhkaavasti vain vaikuttaa siltä, että lanka loppuu kesken. Aina sitäkin saa jännittää!!

Askartelemaankin pääsin välillä, tuloksena kortti isoisälle.

Ja lopuksi pientä laskutoimitusta:
Lankavarasto  - 2,5 kerää  + 6 kerää = huono tilanne!