Huovutuskokeilu

Sain tuossa muutama ilta sitten idean kokeilla, mitä tulee, kun huovuttaa pesukoneessa helmiä käyttäen kahta eriväristä lankaa. Yksiväriset helmet kun aikoinaan onnisuivat yllättävänkin hyvin.

Muutaman pesukoneeseen laitettavista pienistä keristä tein kokonaan kahdellä värillä (vasemmanpuoleisin ja alin sinivalkoinen helmi sekä molemmat siniharmaat), muut tein ensin yhdellä värillä ja lopuksi kiepautin muutaman kerran toista väriä ympärille.

Eipä niistä nyt kovin kummoisia tullut. Vähän muotopuliakin ovat, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olin liian innokas näkemään lopputuloksen, enkä malttanut olla huolellinen pujotellessani helmiä sukkahousujen sisään.

Ehkäpä noille jotain virkaa joskus on.

Rahiprojekti etenee

Kuten otsikosta näkee, on rahiprojekti mennyt taas pienen askeleen eteenpäin! Tänään nimittäin ostin ontelokuteet rahia varten. Päädyin lopulta tummanharmaaseen, jottei rahi olisi kovin arka tahroille tms. Edelleenkään minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuinka paljon ontelokudetta neulottuun rahiin tarvitaan. Päätin kuitenkin, että reilu 2kg saa luvan riittää.

Mutta mutta!! Mikäs se siinä ontelokuteiden alla pilkistää? Seuraava (ikuisuus?)projekti tietysti, rahi kun on jo hyvällä mallilla (vai onko?). Tuli nimittäin kudehakureissulla käytyä myös kirpputorilla. Kirpputorilta olimme katselemassa käytettyjä huonekaluja, sillä olen vihdoin ja viimein saamassa tahtoani läpi "neulenurkkauksesta". Jaa, että mikäkö se sellainen on? No sellainen, jossa on senkki/kaappi/vitriini/lipasto/tms. (tai kaksi) lankoja varten, nojatuoli (mukava sellainen), rahi, virkattu matto, lattiavalo (jotta pimeälläkin näkee) ja kaikki tietysti 50/60- luvun hengessä. Siinä sitten kivasti neuloisin ja virkkaisin kaiket illat, ai että! Vaikka ehkä meillä on vielä hieman eriävät mielipiteet tuosta nurkkauksesta...


Mutta sainpahan ainakin ostaa pienen jakkaran. Jakkara maksoi 10€ ja sen päällisenä oli ihanaakin ihanampi, itsetehty kirkuvan punainen karva(juu, karva!)päällinen. Päällinen oli niin ihana, että se lensi roskikseen jo kirpputorin parkkipaikalla ja jäljelle jäi vain vaahtomuoviraakile.

Jokin tuossa jakkaran sirossa muotokielessä vaan miellyttää silmää. Yhtään en tiedä, miltä vuosikymmeneltä tuo mahtaa olla, mutta muotonsa puolesta se sopii tulevaan nurkkaukseeni. (Huomaatteko, olen jo päättänyt, että sellainen nurkkaus tulee!) Sen verran paljon jakkara on käytössä kulunut, että siitä on tullut melkoisen kiikkerä. Mutta ajattelin, että jos sen jalkoja vähäsen lyhentää, niin siitä tulee mainio jalkarahi.

Päällisen jakkaraan meinasin neuloa, jos vaikka rahiin varatusta ontelokuteesta jää vähäsen yli. Taikka sitten käytän paksuhkoa puuvillalankaa. Törmäsin jokin aika sitten Claire-Anne O'Brien:n neulottuihin jakkaroihin, ovat aivan kertakaikkisen ihania! Niistä tämän innostukseni neulottuun jakkaraan sainkin!





P.S Kesä on parhaimmillaan, mutta ukonilma ja sen sadekuurot saa minut aina haaveilemaan kunnon syysmyrskyistä ja lämpöisistä villa-asusteista. Niinpä päätin, että on aika tehdä säärystimet! Lanka on Svarta Fåret: Let's Knit. Koon 2,5 puikot ovat bambua, vaikka en yleensä bambuisia tykkää käyttää, kun ovat mielestäni liian kevyet. Ohuella villalangalla neulomiseen bambupuikot kuitenkin sopivat.

Lankaa on mukava neuloa ja värit ovat mieluista. Ainoa miinuspuoli on, että lanka värjää tummilta osiltaan melkoisen paljon. Sekä puikot, että vasemman käden etusormi (se, jolla lanka juoksee) ovat neulomisen jäljiltä kovin tummat.

Lomailua!

Kaksi viikkoa lomaa työstä (siis siitä oikeasta) on takana, kaksi vielä edessä. Blogista olen pitänyt lomaa jo paljon pidempään, suorastaan laittoman paljon! Mutta eipä ole mieli tehnyt istahtaa koneen eteen, kun voi olla ulkona ja neuloa... Mutta koitan(!!) parantaa tapani ja istua kököttää tietokoneella vähän useammin!


Kovasti olen lomallani kaikenlaista koittanut väkertää, kuluttanut jopa jämälankavarastojani! Päätin nimittäin käyttää virkatusta topista ylijääneitä viittä kerää Primavera Cottonia  (joo, ostin vähän liikaa lankaa, mutta kun en lainkaan osannut arvioida kuinka paljon lankaa kuluu virkattuun toppiin!) kesäkassiin. Niinpä aloin ihan summamutikassa virkata kassia kaksinkertaisesta langasta ilman mitään sen kummeempaa suunnitelmaa. Puiset kahvat olin kyllä hankkinut jo aiemmin ja käytin niitä apuna hahmotellessani kassin mittasuhteita.

 

Lopputulos on kuin onkin juuri sen näköinen, että mitään suunnitelmaa ei ollut. Kassista piti tulla muhkea ja pyöreä, mutta sen sijaan suu-aukosta tuli aivan liian kapea (hyvä kun käsi mahtuu sisään), ja kassi on roikkuu vetelänä... Höh! Ja mikäli mahdollista, tuntuu että suu-aukko on jopa kaventunut entisestään sinä aikana, kun kassi on lojunut käyttämättömänä! Kahvat näyttävät siltä, kuin eivät koskaan olisi kassiin sopineetkaan. Jaa, että miksi en tee suu-aukkoa uusiksi? Ei kuulu meikäläisen lempipuuhiin tuo valmiin korjaaminen. Kerran epäonnistunut, aina epäonnistunut! Ettäs tiedätte.






Jämälankojen tuhoamisen lisäksi olen koittanut keskittyä myös keskeneräisiin töihin. Niinpä ensimmäisellä lomaviikolla sain valmiiksi kauan työn alla olleet neljä pöllökranssia, ja nyt ne ovat päässeet vihdoin ja viimein uusiin koteihinsa.

Myös yksi nk. ikuisuusprojekteista on edennyt, jipii! Neulottu rahi, tai oikeastaan sen täyte, on nimittäin saanut lopullisen muotonsa. Vaahtomuovi lojui ensin pitkän aikaa olohuoneen nurkassa, josta se jonkin ajan päästä siirrettiin vintille. Vaahtomuovipalan muotoilu litteäksi palloksi oli homma, josta minulla (tai "apurilla") ei ollut hajuakaan, miten se onnistuu. Niinpä sen muotoilu vain jäi ja jäi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni (pienellä avustuksella!) ja loppujen lopuksi leipäveitsi osottautui loistavaksi työvälineeksi ko. hommaan.

Siinä se nyt on, jälleen olohuoneen nurkassa. Nyt se odottaa enää vain päällistään... Paitsi, että se päällinen pitää ensin tehdä... Oikeastaan, ensin pitää ostaa ontelokuteet päällistä varten... Eipäs, kun ensin pitää päättää, minkä värinen rahista tulee ja selvittää, kuinka paljon ontelokudetta rahiin kuluu... Huh, rahi taitaa olla valmis - sanotaanko vaikka - IKUISUUDEN päästä!!!





Pääsin myös toteuttamaan itseäni kirjomalla, kun pieni rekkafani toivoi syntymäpäivälahjaksi ikiomaa tyynyliinaa. Hetken aikaa sain hakea, että löysin kaapin perälle hylätyt kirjontalankani, kirjonta kun ei lainkaan ole minun juttuni. Ja jälleen oli tämä asia todettava! On se kumma, kuinka ihan jo pelkästään suoralla linjalla pysyminen voi tuottaa vaikeuksia!

Toissaviikkona taloutemme pieneni yhdellä, kun kahdeksanvuotias kaniherramme siirtyi rouskuttamaan porkkanaa (tai mitä muuta mielensä ikinä tekeekään) vihreämmille niityille. Ammottavaa aukkoa täyttämään virkkasin vielä kyseisenä iltana pienen amigurumi-pupun, joka nyt kurkkii ympärilleen olohuoneessa, kunniapaikalla kirjahyllyn päällä. Ohjeen pupuun löysin täältä, ja
lankana käytin mielestäni amigurumivirkkaukseen hyvin sopivaa Hjertegarnin Diamond Cottonia.

P.S Kyllä se mieskin, joka meillä asuu, osaa. Pyysin puista koteloa sukkapuikoille ja sellaisen myös sain!

Hiphei, pääni kääntyy jälleen!

Niskatilanne on jo huomattavasti helpottunut, kipuilua ei juuri enää ole (paitsi ihan ääriasennoissa) ja pääkin kääntyy jo lähestulkoon normaalisti! Sormien puutuminenkin on jo melkein kokonaan loppunut. Tohtorilla tuli kyllä juostua tämän tästä ja kaiken maailman tutkimukset tehtiin (verikokeet, kuvantaminen, hermoratatutkimus), mutta mitään neurologista vikaa ei onneksi löytynyt, HUH! Neljä viikkoa tuli yhteensä tulehduskipulääkkeitä popsittua ja muutama viikko lihasrelaksantteja, mutta loppujen lopuksi eniten auttoi hieronta (johon sain luvan mennä, kun tutkimuksista oli saatu "terveen paperit" ). MUTTA, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa! Pessimisti kun olen, kovasti vielä pelkään, että kipu uusiutuu minä hetkenä hyvänsä... Positiivisin asia kivussa oli, että vaikka olin neljä päivää (!!!) täysin ilman käsitöitä, kipu paheni silti. "Jipii, harrastukseni ei ainakaan ole ainoa syypää!"



Muutama viikko sitten valmistui Shoppel-Wollen My Silk -langasta tekemäni toppi. Ohjeen löysin Verena (2/12) -lehdestä. Työ oli melkoisen nopea, mutta mukavan lisähaasteen työhön antoi ohjeen kieli. Enpä nimittäin ollut koskaan aikaisemmin saksankielistä ohjetta käyttänyt. No, onneksi Ulla- verkkolehdellä on oikein oiva neulesanasto, eikä aikoinaan opiskelemastani lyhyen saksan oppimäärästäkään haittaa ollut!

Topista tuli mukavan keveä, lanka kun oli kovin kevyttä ja ehkä ne kesäkelitkin joskus alkavat. Nyt ainakin tuntuu hirvittävän kylmältä sen jälkeen, kun helteet jo kerran kävivät muistuttamassa tulostaan. Täytyy vaan ennen käyttöönottoa vaihtaa tuo niskalenkin ja topin välissä oleva metallirinkula isompaan. Ostin vahingossa liian pienen, kun eihän minulla tietenkään ollut tuota toppia kaupassa mukana. (Ja minä kun vielä arvelin kaupassa, että ko. rinkula saattaa olla jopa liian iso ja ostin varmuuden vuoksi myös toisen, vähän pienemmän!)






Topista innostuneena sain inspiraation tehdä erään kauan aikaa sitten aloittamani virkatun pitsitopinkin valmiiksi. Taisin aloittaa sen jo viime keväänä, mutta silloin etukappaleesta tuli aivan liian kapea ja suutuksissani jätin työn silloin kesken. Kysessä on Pierrot Yarnsin (-> Vest -> 28-26) sivuilta löytyvä toppi, jonka virkkasin HjerteGarnin Primevera Cotton -langasta.

Kuten kuvastakin näkyy, topissa on yksi hyvinhyvinhyvin ärsyttävä vika! Kaula-aukosta tuli aivan liian leveä, joten toinen olkapää putoilee jatkuvasti. Mutta varmana en korjaa!!!! Putoilkoot!!



Toppien jälkeen teki mieli  taas näpertää jotain pientä, tein siis (taas yhden!) kännykkäpussukan.
Mihin näiden kanssa oikein joutuu?

Myös muutama kukkakorviskin odottaa, että joku jaksaisi tehdä sen kaikkein kurjimman työn: lankojen päättelyn. Enää ei tarvitse edes toheltaa kaiken tahmaavan sokerilitkun kanssa, ostin nimittäin pöllökorviksia varten ihan oikeaa kankaankovettajaa. Paitsi että... Mahtaakohan se enää tulla purkista ulos?

Kuun puolivälissä tuli tehtyä neljän päivän pikavisiitti sateiseen ja #%#*! kylmään (+9 ast.) Wieniin. Samaan aikaan ainakin Turun suunnalla vallattiin uimarannat ja kärvisteltiin helteessä. No, eipä ainakaan tullut hiki nähtävyyksiä kierrellessä!

Ja tottakai sitä piti tietenkin tuoltakin reissulta matkamuistoksi muutama kerä lankaa ostaa, ja niinpä matkalaukussa kotiinpäin tuli neljä kerää Lana Grossan Lampone-lankaa. Ajattelin, että niistä voisi vaikkapa tehdä jonkin raidallisen pitsihuivin.

Juuri ennen matkaa sain valmiiksi Rooman reissulat ostamastani langasta (Sesian Mistral) neulotun boleron. Bolero olikin pitkään lojunut käsityökorissani puolivalmiina, en vain ollut saanut aikaiseksi virkata boleroon reunuksia ja hihansuita. Mutta se tehosi kummasti, kun päätin, etten osta yhtä ainoaa lankakerää Wienistä, ellei bolero ole valmis ennen sitä! Ohje boleroon on Garn Studionin sivuilta, eli täältä.

Virkkailua

Oli niskan tilanne mikä oli, täysin en vaan osaa "käsityöttömäksi" ryhtyä! Viikonlopun jäljiltä valmistui muutama kännykkäpussukka, jos vaikka joskus pääsisi jämäpuuvillalangoista eroon... (Ja onhan noita nyt vaan kertakaikkisen kiva tehdä. Valmistuvat niin nopeasti ja värejä saa yhdistellä suorastaan villisti!)

Tällä viikolla sai myös muutama (ystäville kiitokseksi vaivannäöstä valmistunut) avaimenperämaskotti uuden kodin. Kiitos ko. henkilöille myös tätäkin kautta! :)

Engalnninkielinen ohje pingviini-amigurumiin löytyy Pierrot Yarns:n sivuilta, tässä linkki sinne.




Jaa, että mitenkä on niskakivun laita? Kiitos kysymästä, niskakipu voi hyvin. Niska ei.

Voihan niska!

Voi minkä tempun niskani minulle tekikään! Se on nyt kipuillut reilun kuukauden (viisi viikkoa, kaksi ja puoli päivää, mutta kuka nyt päiviä laskee..) niin, että välillä on hyvä, jos päätä saa käännettyä.. Ja tuntuu, että kipuun ei juuri auta kipulääkkeet, eikä lämpöhoito taikka hieronta. Lääkärisetäkään ei osannut siihen mitään sanoa, kirjoitti vain viikon kuurin (Riittikö viikko? No ei!) tulehduskipulääkettä ja antoi diagnoosin "tension neck". TensionTodellakinNeck, sanon minä!!  Oikea käsityöihmisen painajainen! Epätoivo kurkkaa jo nurkan takaa, ellei jo ole täällä!

Niskasta huolimatta neulominen onnistuu melkoisen hyvin (siinä kun on ilmeisesti kädet sen verran lähellä vartaloa), mutta siinä se sitten onkin. Virkkaaminen, ei tule juuri mitään. Ompelukoneen käyttäminen, juu ei! Entäs edes tietokoneella istuminen? Noup. Täysin ilman käsitöitä en kuitenkaan ole osannut olla, vaan silloin tällöin olen varovasti tarttunut puikkoihin ja ihan vaan vähäsen neulonut. Ja välillä jopa virkannut, hui! Sen verran kipu on kuitenkin tekemisiä hillinnyt, että lähinnä olen vain tyytynyt tekemään keskeneräisiä töitä valmiiksi...




Pääsiäisen tienoilla valmistui Pöllömpi -ovikranssi. Malli muutoin on omasta päästä, mutta tuohon isompaan pöllöön käytin selkeää englanninkielistä ohjetta, joka löytyy täältä. Tuo rusetti ilmestyi krannssiin vasta vuorokauden ovessaolon jälkeen, jotenkin jäi sellainen olo, että kranssista puuttui vielä jotain. Lankana Hjertegarn:n Diamond cotton 8/4.

Myös alpakka-langasta (Hertegarn:n Exclusive Alpaca) neulomani tunika on nyt vihdoin ja viimein valmis! Meinasi jo epätoivo iskeä, sen verran työläältä noin ohuesta langasta neulominen tuntui paksujen villalankojen jälkeen. Tuntui, ettei työ edennyt lainkaan. Myös osien yhdistäminen oli melkoista taiteilua, hihat kun eivät millään meinanneet istua nätisti!

Mutta siinä se nyt on! Malli on mielestäni todella nätti (Ohjehan löytyi Knitty-verkkolehdestä, eli täältä.), pidän etenkin kaarevasta helmasta ja yläselän yksityiskohdasta. Ohjeessa on osassa  kaula-aukkoa käytetty hakasia, ja sellaiset olen kyllä hankkinut, mutten ole vielä päättänyt, laitanko ne paitaan vai en. Kaula-aukko on mielestäni kiva tuollaisenaankin, enkä ole varma, saisinko hakasia kiinnitettyä riittävän huomaamattomasti.

Paita on ihanan pehmoinen, ja juuri sopivan lämmin viileään kevätpäivään. Se vähän harmittaa, etten uskaltanut tehdä etu- ja takakappaleisiin ohjeessa olleita kavennuksia. (Pelkäsin näyttäväni liian pieneen kuoreen ahdetulta makkaralta, kappaleet kuin vaikuttivat kovin kapeilta jo ilman kavennuksia!) Olisi vain pitänyt luottaa ohjeeseen, nut tunika on vyötäröltä ehkä jopa hieman turhankin väljä. No, jäipä ainakin kasvuvaraa!




On se muuten kumma juttu, kuinka kaikki "kielletty" aina kiinostaa niin vietävästi... Oletteko huomanneet? Yleensä en nimittäin ole ollenkaan kiinnostunut ompelukoneella tekemään yhtään mitään, mutta nyt, kun niskani vuoksi en oikeastaan ommella voisi, niin johan kiinostaa!! Kangaskaupoissa on tullut käytyä tämän tästä kankaita hypistelemässä, ja jotain on ihan mukaankin kaupasta tarttunut. Viimeinen pisara oli, kun selailin aikani kuluksi aikoja sitten hankkimaani Kuuluisat Vintagemekot (WSOY) -kirjaa. Päätin kokeilla tehdä kirjassa olevaa Twiggy-mekkoa. (Mekko on ollut TO DO -listalla jo varmaan toista vuotta, mutta JUURI NYT päätin ryhtyä tuumasta toimeen, hyvä hyvä...)


Viimeksi kun olen ompelukoneella jotain verhoja suuritöisempää tehnyt, oli kyseessä lukion puvunvalmistus -kurssi ja tavoitteena oman wanhojentanssipuvun suunnitelu ja toteutus (eli "aika" monta vuotta sitten... Aikana, jolloin wanhojentanssipuvun oli oltava vanhanaikainen!)
Tuolloin tuloksena oli Elisabet I:n pukua mukaileva vanhojentannssipuku (Huom! värit ovat päinvastaiset, sillä omassani kankaana toimi - kyllä - isoäitini vanhat verhot!)

Prinsessa Elisabet n. 1546, artisti tuntematon. Lähde: Wikipedia

Eli muutama vuosi oli vierähtänyt viimekertaisesta ompelutyöstä... Ja kuten varmaan muistatte, en ole kovinkaan sinut nykyisen ompelukoneeni kanssa (se kun nyt vaan on niin HUONO!).  Olin myös tyystin unohtanut, kuinka hermoja raastavaa kaavojen kopioiminen ja kankaan leikkaaminen (huolella) olikaan! No, tällä kertaa sentään kaavat ja malli olivat valmiina, toisin kuin viimeksi, jolloin kaavojen tekeminen, muokkaaminen ja lukuisat lakanakangasversiot tuntuivat loputtomilta...


Loppujen lopuksi olin kutakuinkin tyytyväinen omeplukoneeseeni ja mekostakin tuli kuin tulikin jopa pidettävä! Toinen kangaskin on jo hankittuna, mutta jospa nyt ensin parantelisin niskani (joka ei tosiaankaan ompelusta tykännyt!).

Kuva kirjasta McDevitt, Alm: Kuuluisat vintagemekot (WSOY)

Tuon kirjan ohje oli kyllä mielestäni erinomainen! Vaiheet oli selittetty ja kuvitettu niin selkeästi, että jopa tälläinen lähes nollasta lähtevä ompelija ne ymmärsi. Malli oli myös aika helppo, ainoa "tenkkapoo" tuli tuon nappilistan kanssa, mutta senkin selvitin loppujen lopuksi apinanraivolla... Tämä oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun käytin päällystettäviä nappeja, ja ihastuin täysin! Niistä tuli vaan niin söpöjä! Eikä mielestäni tähän mekkoon muunaiset napit olisikaan sopineet...

Vaihekuvia tästä Twiggy-mekosta ei ole, mutta sen voin sanoa, että kaksiomme oli muutaman päivän ajan kovin sekaisin, kun kangastilkkuja ja kaavoja oli joka puolella, matto käärittynä sivuun (lattia toimi työalustana leikkuussa) ja olohuoneen baari/työpöytä valloitettuna ompelukoneella ja muulla tilpehöörillä.




P.S. Tunnustan, en ole pelkästään tyytynyt tekenmään keskeneräisiä töitä valmiiksi, vaan aloitin jokin aika sitten uuden neuleen. Kyllä niskani sen kestää, jos neulon vain hetken kerrallaan, eikö niin? Verena-lehdessä olleen ohjeen kieli vaan aiheuttaa vähäsen päänvaivaa...

Ohje: Virkattu ja neulottu neulatyyny

 "PISTÄWÄ CACTUS"
by: Tiitiäinen

Työtä varten tarvitset:

- punaruskeaa ja vihreää puuvillalankaa (ohjeen neulatyynyssä käytetty Marks & Kattensin FLOX-lankaa)
- ohuempaa, pinkkiä lankaa kukkaa varten
- virkkuukoukun, koko 3 ja 2 - 2,5 (tai langan paksuuden mukaan)
- sukkapuikot, koko 3 (tai langan paksuuden mukaan)
- parsinneulan
- vanua
- kuminauhaa (mikäli haluat neulatyynyn, jonka saa käsivarteen kiinni)


Lyhenteet virkkaukseen:
ks = kiinteä silmukka
s = silmukka
kjs = ketjusilmukka
ps = piilosilmukka
p = pylväs
kp = kaksoispylväs

lyhenteet neulontaan:
s = silmukka
o = oikea silmukka
n = nurja silmukka


Vinkki #1: Säädettävä aloitussilmukka: Tee aloitussilmukka, kuten normaalisti, mutta älä kiristä silmukkaa. Virkkaa yksi ketjusilmukka. Aloitussilmukan lenkkiin virkataan ensimmäisen kerroksen kiinteät silmukat. Video säädettävän silmukan tekemisestä löytyy esimerkiksi Youtubesta: How to: Magic Loop / Circle (crochet)

Vinkki #2: silmukoiden vähentäminen tapahtuu virkkaamalla yksi yhteinen kiinteä silmukka kahteen kiinteään silmukkaan. Eli: tuo lanka ensimmäisen silmukan läpi, tuo lanka myös toisen silmukan läpi, ota lanka koukulle ja vedä se kaikkien kolmen silmukan läpi. Video vähentämisestä löytyy esim. Youtubesta: Back to Basics Crochet   Vähentämisen ohje alkaa ko videolla ajankohdasta 3.56!!

Vinkki #3: Ylivetokavennus = nosta 1 s neulomatta oikealle puikolle, neulo seuraava silmukka oikein. Vedä nostettu silmukka juuri neulotun silmukan yli. Näin työstä kaventuu yksi silmukka ja kavennus kallistuu aavistuksen vasemmalle.

Vinkki #4: 3 kp yhteen = tee kolme kasoispylvästä siten, että jätät viimeisen läpivedon tekemättä. (koukulle jää jokaisen kp:n jälkeen 1 ylimääräinen s.) Lopuksi teet viimeisen vaiheen jokaiselle yhteisesti, eli vedät langan kaikkien neljän koukulla olevan silmukan läpi.

Ruukku (ruskealla, koukku kokoa 3):

1. krs: Virkkaa 6 ks säädettävään aloitussilmukkaan (vinkki #1)     = 6s
2. krs: *2 ks yhteen ks:aan* toista *-* - väliä yhteensä 6 kertaa     = 12s 
3. krs: *2 ks yhteen ks:aan, 1 ks, 2 ks yhteen ks:aan* toista *-* -väliä yhteensä 4 kertaa     = 20s
4. krs: *1 ks, 2 ks yhteen ks:aan* toista *-* -väliä yhteensä 10 kertaa     = 30s
5. krs: *2 ks, 2 ks yhteen ks:aan* toista *-* -väliä yhteensä 10 kertaa     = 40s
6. krs: virkkaa 40 ks edellisen kerroksen takakaariin, jotta työ kääntyy pohjasta kohti ruukun reunoja     = 40s
7.- 13. krs: 40 ks     = 40s
14. krs: 1 ps, 3 kjs, 40 p edellisen kerroksen etukaariin (viimeinen p samaan s:aan kjs-kaaren kanssa     = 40s
15. krs: 40 ps seuraavalla tavalla: ota pylvään takakaari ja 13. krs:n takakaari koukulle ja vedä lankalenkki kaikkien kolmen koukulla olevan silmukan läpi (näin muodotuu ruukulle reunus)
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kerroksesta 15 on kuvia alla!
16. krs:  virkkaa piilosilmukoiden takaraunaan (työ kääntyy kohti keskustaa) *2 ks, vähennä 1 ks (vinkki #2)*  toista *-* -väliä yhteensä 10 kertaa     = 30s
17. krs: *1 ks, vähennä 1 ks* toista *-* -väliä yhteensä 10 kertaa     = 20s
18. krs: *vähennä 1 ks, 1 ks, vähennä 1 ks* toista *-* -väliä yhteensä 4 kertaa     = 12s
Yläosaan jää aukko, jonka kautta täyttäminen ja kuminauhan laitto onnistuu
Katkaisen lanka ja päättele molemmat langanpäät.

15. krs : koukulla pylvään takakaari

15. krs: koukulla myös edellisen kerroksen takakaari

15. krs: lanka vedetty kaikkien silmukoiden läpi -> pylväskerros taittuu ja muodostaa reunuksen ruukulle

 Kaktus (vihreällä):

Kaktusosa neulotaan suljettuna neuleena  kaksinekertaisella langalla. Puikkokoko 3 tuntuu nyt kovin pieneltä, mutta ei huolta! Työstä pitääkin tulla tiivis, ettei vanu "tursu" neulatyynystä ulos!
Jätä pitkä aloituslanka, sitä käytetään osien yhdistämiseen!
Luo 36 s. Jaa silmukat kolmelle sukkapuikolle (12/puikko)
1. - 15. krs:  neulo 1o, 1n -joustinneuletta suljettuna neuleena = 36 s
16. krs: tee koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (vinkki #3). Työstä kaventuu puolet silmukoista = 19s
Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Kiristä tiukalle ja päättele lanka nurjalle puolelle.



Kukka (pinkillä, koukku kokoa 2 - 2,5):

Virkkaa kaikki säädettävään aloitussilmukkaan (vinkki #1) :
*3kjs, 3kp yhteen (vinkki #4), 3kjs, 1ps aloitussilmukkaan* toista *-* -väliä yhteensä 5 kertaa. Näin muodostuu viisi terälehteä.
Katkaise lanka, kiristä aloituslanka ja solmi langat keskenään umpisolmuun. Langanpäitä käytetään kukan kinnittämiseen kaktusosaan.




Viimeistely:
- Mittaa sopivan mittainen pätkä kuminauhaa, tunge päät ruukun pohjan vierestä sisäpuolelle (silmukoiden välistä) ja solmi nauhan päät yhteen.
- Täytä ruukkuosa tiiviisti.
- Kiinnitä kukka kaktusosaan käyttämällä kukan langanpäitä.
- Ompele kaktusosa kiinni ruukkun aivan ruukun reunuksen sisäpuolelta käyttämällä kaktusosan aloituslankaa. Kun jäljellä on enää pieni aukko, täytä kaktus niin täyteen vanua kuin mahdollista. Ompele aukko kiinni. Ennen päättelyä "kurista" kaktusta vetämällä ompelulangasta, näin saat ruukun ja kaktuksen välille selkeämmän muodon. Päättele lanka työn sisälle.



"Pistäwän Cactuksen" hoito-ohje:
- vältä kastelua!
- tarjoa paljon nuppineuloja, muuten kokee olonsa alastomaksi!
- puhele ja silittele (varo pistoja!)
- ja mikä tärkeintä: anna nauttia auringosta!

















Tämä ohje on tarkoittettu vain yksityiseen käyttöön, ethän käytä sitä kaupalliseen tarkoitukseen, kiitos.