Syksyisiä neuleita lankavaraston tuhoamiseksi

Ahkeraa, vaikka itse sanonkin! Vajaan parin kuukauden aikana olen saanut pienennettyä lankavarastoani melkoisesti. Päätin nimittäin (taas kerran), etten osta lainkaan lankaa, ennen kuin niille löytyy tilaa kaapista. Jotta tällaista tilaa edes pääsisi syntymään, piti tietysti aloittaa niistä langoista, jotka olivat "varastoituna" kaapin ulkopuolelle muovipusseihin...

Tämän ahkeroinnin tuloksena syntyi kolme uutta syksyyn sopivaa neuletta. Pääsin samalla eroon edellä mainituista muovipussilangoista, mutta sain kuin sainkin tilaa myös lankakaappiin, hiphei!


Ensimmäisenä valmistui pitkä neuletakki. Langat olin hankkinut jo aikoja sitten, mutta vasta kun tämä langanhävitysbuumi alkoi, sain tartuttua itseäni niskasta tämän neuletakin suhteen. Koska lanka oli moniväristä, ajattelin, että sävyt pääsevät parhaiten esille sileässä neuleessa. Sitä en tosin tullut lainkaan ajatelleeksi, kuinka mahdottoman tylsää on neuloa piiiiiitkää neuletakkia pelkästään sileänä neuleena!

Päätin tehdä takista niin pitkän, kuin lankaa riittäisi ja siksi aloitin hihoista. Kun hihat olivat valmiit, käytin puolet jäljellä olevista langoista takakappaleeseen.  (Viimeistään tässä vaiheessa fiksummilla olisivat hälytyskellot alkaneet soimaan!) Vasta kun takakappale ja toinen etukappaleista oli valmiina, tulin ajatelleeksi kauluksen ja KOKO etureunan resoria... Halusin resorista nimittäin mahdollisimman leveän, mutta en ollut tajunnut varata sitä varten lankaa... Muutama ärräpää (§#*&%§!) ja kauppaan ostamaan lisää lankaa. (KYLLÄ, todellakin tiedostin rikkovani uunituoretta langanostokieltoa!) Samaa värjäyserää ei tietenkään ollut enää saatavilla, vaan eipä tuota eroa onneksi näy, kun kyse on resorista.

malli: oma

 lanka: Garnstudio, Drops Alpaca, sininen (mix)

menekki: 400g

puikot: 3mm

Seuraavaaksi kävin kauan haaveilemani kirjoneulepuseron kimppuun. Tähänkin olin langat ostanut paljon aikaisemmin, kun ihastuin langan väreihin (ja nimeen, myönnetään nyt sekin). Oikeastaan langat olivat tässä(kin) tapauksessa jo ennen mallia. Satuin nimittäin langat ostettuani törmäämään jo arkistoimassani neulelehdessä kauniiseen kirjoneuleeseen ja älysin, että ohjeessa oli käytetty juuri tuota kyseistä lankaa! Kohtalo!! Tosin, kirjoneuletta on vaikea tehdä vain yhdellä värillä, joten kaveriksi piti vielä ostaa mustaa lankaa... (Mutta: Tämä mustan langan ostaminen tapahtui paaaaaaaljon ennen nykyistä lankanostokieltoa, ettäs tiedätte!!) Toisin sanoen siis langat (ja malli) olivat odottaneet varmaan jo lähemmäs kolme vuotta kaapissani sitä, että joku (mutta kuka?) jaksaisi kirjoneuleen aloittaa. Koska vaikka malli oli mielestäni kaunis, ei nurjallakin toteutettu kirjoneule todellakaan lukeudu suosikkeihini...

Mutta siinä se nyt on, vaikka tekeminen olikin yhtä tuskaa!

malli:VERENA Stricken, Herbst 2012, (3/12), modell 33, Lola

 lanka 1: SCHOPPELL-WOLLE, Grazy Zauberball, väri Herbstwind

menekki: 300g

lanka 2: Austermann, Step classic, musta

menekki: reilu 100g

puikot: 3mm

Viimeisimpänä valmistui palmikkobolero. Tajusin, etten ollut pitkään aikaan tehnyt palmikoita, ja siitä idea sitten lähti. Muutaman koetilkun jälkeen olin päättänyt mallineuleen ja sitten vain hommiin!
Toteutus oli erittäin helppo: neuloo vain suoran kappaleen palmikkoneuletta ja lopuksi ompelee päätyjä jonkin matkaa yhteen. Ja voi, kuinka kivaa palmikkoneule pitkästä aikaa olikaan! (ja mikä parasta, palmikkoneule kulutti lankavarastoa melkoisesti!)

Katsotaan, jospa vaikka saisin aikaiseksi jonkinnäköisen ohjeen tähän boleroon, aika näyttää...

malli: oma

 lanka: Garnstudio, Drops Cotton Merino, viininpunainen

menekki: 350g

puikot: 4mm

Tähän yhteyteen sopii kertoa myös tästä neuletakista, joka tosin valmistui jo helmikuussa, mutta joka on vasta nyt päässyt käyttöön. Se vaan sattui keväällä unohtumaan kaapin perälle kuten kuvat kameran muistikortille.

Tämä kyseinen lanka oli jo toista kertaa puikoilla! Ensimmäisellä kerralla siitä nimittäin tuli tuo surullisen kuuluisa pitäjänsä päärynäksi muotoileva palmikkotunika, joka ei ikinä edennyt edes lankojen päättelyyn. (Kyseinen palmikkotunika taitaa muuten olla viimeisin kerta, kun olen palmikkoa ennen tuota boleroa neulonut. Tauko palmikoissa siis mitä ilmeisimmin selittyy tällä makaaberilla epäonnistumisella!) Tässä vielä muistoksi linkki tuohon tunikakammotukseen: Hoh-hoijakkaa!! Kevätväsymystä?

Mutta nyt siis tuo epäonninen lanka muuntui toisenlaiseksi neuleeksi, josta on päärynät onneksi kaukana! Nyt kun neuletakki on alkusyksystä muutaman kerran toimittanut takin virkaa, on sen helma venähtänyt vielä pidemmäksi kuin kuvissa. Tällä hetkellä alareuna on jo reilusti polvitaipeiden alapuolella, ja henkilökohtaisesti pidän siitä nyt jopa enemmän! Venyneessä neuleessa myös tuo pudotettuja silmukoita hyödyntävä mallineule pääsee enemmän esille.

malli: Filati Handknitting, issue 53 (2013), model 8

 lanka: Garnstudio, Drops Nepal, harmaa (mix)

menekki: 800g

puikot: 5mm

Lopuksi täytyy myöntää, että kävin viime viikolla lankaostoksilla... Mutta kaikki ostamani langat ovat joululahjoja varten (okei pari... kolme... neljä kerää on muuhun tarkoitukseen) ja langat mahtuvat lankakaappiin. Öh, melkein kaikki ainakin...

P.S. Koska nyt on jo(!)lokakuu:

valmiit joululahjat: 1 (jippii!)

keskeneräiset joululahjat: 1

aloittamattomat joululahjat: 5

"Mitä ihmettä keksin hänelle?" -joululahjat: 9

Jouluun öitä: 78

Nähdään Hepojokipäivillä!

Markkinajännitystä!

Nyt se tapahtui! Uskaltaudun ensimmäistä kertaa markkinoille käsitöineni! HUI! Kyseessä on 2.7. järjestettävä Taivassalon Silakrysäys. Olen useana vuonna ollut kyseisillä markkinoilla niin sanotusti asiakkaan roolissa, mutta tänä vuonna tarkoitus olisi tosiaan olla tiskin toisella puolella.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? No sitä, että meillä on viime viikolla panikoitu käsitöiden parissa enemmän kuin viimeisinä viitenä Jouluna YHTEENSÄ!

Ikeassakin käytiin... Halpispöytä Göran koki muodonmuutoksen markkinakojuksi. Eikä siihen tarvittu kuin:
- kolme metriä vahakangasta
- ompelukone
- tuskanhikeä
- tarranauhaa
- niittipyssyn (joka on muuten erittäin pelottava kapistus tälläiselle ääniherkälle "tyttttöselle" joka käytti ko. hirvitystä ensimmäisen kerran elämässään. Jälkikin on sen mukaista...)
- ruuvattavia koukkuja
- muistinko mainita tuskanhien?

Mutta nyt alkaa hommat olla jo aikalailla paketissa. Hyvä niin, koska huomenna ei ole aikaa käsitöille. Huomenna ohjelmassa on kylttyyriä ystävien seurassa, kelpaa!

Nähdään lauantaina Taivassalossa!

Vielä muutama SNEAK PEEK:

Virkattuja laukkuja ontelokuteesta

Sattui tänäkin Jouluna niin, että Joulupäivän aamuna olo oli kovin tyhjä. Viime kuukauden olin sormenpäät verillä tehtaillut joululahjoja, ja nyt ei ollut mitään tekemistä! (Tässä kohtaa joku voi ihmetellä, mitä on tapahtunut kaikille ikuisuusprojekteille, mutta ei nyt ajatella niitä, jookosta.) Hetken lankavarastoani pengottuani löysin kerän ontelokudetta. Muistin myös joskus ostamani kukkaron/laukun kehykset.

1+1 = virkattu laukku

Tuumasta toimeen. Sen kummemmin ajattelematta. Tietysti, kuinkas muuten. Eihän siitä mitään tullut, muotoilu tuotti päänvaivaa. Aloitin alusta pienempää versiota, tällä kertaa jopa vähän suunnittelin etukäteen. Siitä tulikin sitten jo fiksumman näköinen.

Jotenkin tuo pieni "pillerilaukku" pitäisi vielä koristella. Virkattu kukka kenties? Ja olkaimeksi pitäisi jostain löytää ketjua.

Kyllä tuo isompikin vielä joskus valmistuu, vannon sen. Ei vain ihan vielä. (Uusi ikuisuusprojektiko??)

Koukuttavaa!

Sadan vuoden blogihiljaisuus on päättynyt!! Tiitiäinen nimittäin päätti vihdoin ja viimein tutustua lähemmin Fimo-muovailumassaan. Ja ihastui ikihyviksi!

Alkutakeltelun jälkeen uskaltauduin kokeilemaan kukkakuviotakin. Voi, niin paljon ideoita, mutta niin vähän muovailumassaa! (Kuka ihme pihtaili kaupassa?? Murrrr!)

 Muutama riipus on jo valmiina:

Vähän kohokuviotakin, hui!

Ja korvakorujakin jo jokunen:

Myös korvakorukoukut ja muut sen sellaiset loppuivat tyystin kesken. (Kuka ihme ostokset on viimeaikoina hoitanut??)

Mitäs sitten seuraavaksi?

Pientä tuunausta

Virkatut kukat helmassa: aina hyvä tapa muuttaa mekkoa, jollainen näkyy olevan noin joka kymmenennellä vastaantulijalla päällä, ketjumyymälästä kun on. Eipä löydy samanlaista enää! Nih!

Miehelle löytyi alennusmynneistä halpa pikkutakki arkikäyttöön. Mutta se oli kuulemma liian tylsä  ja vailla mitään erikoista ja silmiinpistävää. (Pitääkö sellaista aina olla??) Noh, tummansiniset napit vaihtoon ja puunapit tilalle. Ja yksi kirkkaan sininen joukkoon. Lisäksi kirjoin käsin napinreiät valkoisiksi. (Läheltä tarkastelua kädenjälki ei alkuunkaan kestä, mutta kaukaa kasottuna napinlävet menevät täydestä kuin väärä raha.) Sisätaskuun piti vielä vaihtaa kirkaan pinkki nappi (Miksi, kysyn minä!) ja merkin tilalle piti kirjailla oma merkki (Kysyn edelleen...) Ja kyllä, tuo kirjoitusvirhe merkissä on tahallinen, koska "se nyt vaan on hauska juttu".

Raitakausi vaan ei rautakausi

Hip hei, täällä ollaan taas. Blogin "kesäloma" venähti ihan laittoman pitkäksi, hyi hyi! Koitetaanpa taas vähän ryhdistäytyä!


Tutkiskelin viime aikoina tekemiäni käsitöitä ja huomasin, että minulla on ollut jokinlainen raitakausi meneillään jo pidemmän aikaa.

Jämälankatöissä raidat on ihan ymmärrettäviä, kuten näissä univillasukissa ja virkatuissa patalapuissa. Ne nyt vaan on niin käytännöllisiä, nuo raidat, kun koittaa jämistä jotain aikaiseksi saada.

Villasukissa vaihtelee vaaleansinisen kanssa jokin monivärinen (mikälie) villalanka. Ei mikään nätti väriyhdistelmä, mutta sukista tulee oudolla tavalla mieleen jokin mustikka-vanilija-sulkaahippu-kermajäätelö. Tai jokin sen sellainen.

Patalaput tein puuvillalankojen jämistä. Virkkasin kiinteillä silmukoilla leveää lieriötä, jonka sitten litistin ja lopuksi virkkasin ympärille koristereunuksen. Noin niinkuin lyhyesti (ja epäselvästi) selitettynä... Mutta siis näin ollen patalapuista tuli kaksinkertaiset, ei pala näpit.


Innostuin myös kutomaan raitaisia kaulahuiveja (onhan nyt sentään kesä).
Liukuvärjätty lanka saa kivan kaverin mustasta langasta.

Tässä kaulaliinassa, (heh, kirjoitin ensin kuolaliina!!) lankana on liukuvärjätty Kunstgarn (Hjertegarn) ja musta Baby Ull (Gjestal). Kunstgarnia meni huiviin yksi kerä eli 100g, Baby Ullista en kuollaksenikaan muista menekkiä... Olisikohan ollut kolme kerää eli 150g??

Huivi on neulottu suljettuna neuleena, jotta se on riittävän paksu ja lämmin (höpö höpö, en vain halunnut neuloa nurjia silmukoita, yök!). Sata silmukkaa, aina kolme riviä yhtä väriä, niin pitkälle kuin lankoja riittää. Sitten vain neulotaan huivin päät umpeen.






Myös tämä tuubihuivi on neulottu suljettuna neuleena. Silmukoita tässä versiossa on yhdellä kerroksella 200. Lopuksi päät on neulottu yhteen tuubin luomiseksi. Liukuvärjätty lanka edelleen Kunstgarnia, musta lanka Novitan Nallea. Jämälangoista kun on, tuli tästä huivista vähän liian pieni, Kunstgarnia oli varastossa vain vajaa kerä. Mutta kyllä se pään yli menee, saa luvan kelvata!

Näiden lisäksi raitaa löytyy myös muutamasta valmistuneesta joululahjasta (KYLLÄ, olen tehnyt joululahjoja!!!) joten niitä en luonnollisestikaan voi vielä paljastaa, hys hys...




P.S. Ostin uuden ompelukoneen!!! Ja pitihän sitä tietysti ompelupöytäkin saada!!

Kyllä taas vaatteiden ompelu maistuu!! Vielä kun vaan osaisi paremmin...