Nähdään Hepojokipäivillä!

Markkinajännitystä!

Nyt se tapahtui! Uskaltaudun ensimmäistä kertaa markkinoille käsitöineni! HUI! Kyseessä on 2.7. järjestettävä Taivassalon Silakrysäys. Olen useana vuonna ollut kyseisillä markkinoilla niin sanotusti asiakkaan roolissa, mutta tänä vuonna tarkoitus olisi tosiaan olla tiskin toisella puolella.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? No sitä, että meillä on viime viikolla panikoitu käsitöiden parissa enemmän kuin viimeisinä viitenä Jouluna YHTEENSÄ!

Ikeassakin käytiin... Halpispöytä Göran koki muodonmuutoksen markkinakojuksi. Eikä siihen tarvittu kuin:
- kolme metriä vahakangasta
- ompelukone
- tuskanhikeä
- tarranauhaa
- niittipyssyn (joka on muuten erittäin pelottava kapistus tälläiselle ääniherkälle "tyttttöselle" joka käytti ko. hirvitystä ensimmäisen kerran elämässään. Jälkikin on sen mukaista...)
- ruuvattavia koukkuja
- muistinko mainita tuskanhien?

Mutta nyt alkaa hommat olla jo aikalailla paketissa. Hyvä niin, koska huomenna ei ole aikaa käsitöille. Huomenna ohjelmassa on kylttyyriä ystävien seurassa, kelpaa!

Nähdään lauantaina Taivassalossa!

Vielä muutama SNEAK PEEK:

Virkattuja laukkuja ontelokuteesta

Sattui tänäkin Jouluna niin, että Joulupäivän aamuna olo oli kovin tyhjä. Viime kuukauden olin sormenpäät verillä tehtaillut joululahjoja, ja nyt ei ollut mitään tekemistä! (Tässä kohtaa joku voi ihmetellä, mitä on tapahtunut kaikille ikuisuusprojekteille, mutta ei nyt ajatella niitä, jookosta.) Hetken lankavarastoani pengottuani löysin kerän ontelokudetta. Muistin myös joskus ostamani kukkaron/laukun kehykset.

1+1 = virkattu laukku

Tuumasta toimeen. Sen kummemmin ajattelematta. Tietysti, kuinkas muuten. Eihän siitä mitään tullut, muotoilu tuotti päänvaivaa. Aloitin alusta pienempää versiota, tällä kertaa jopa vähän suunnittelin etukäteen. Siitä tulikin sitten jo fiksumman näköinen.

Jotenkin tuo pieni "pillerilaukku" pitäisi vielä koristella. Virkattu kukka kenties? Ja olkaimeksi pitäisi jostain löytää ketjua.

Kyllä tuo isompikin vielä joskus valmistuu, vannon sen. Ei vain ihan vielä. (Uusi ikuisuusprojektiko??)

Koukuttavaa!

Sadan vuoden blogihiljaisuus on päättynyt!! Tiitiäinen nimittäin päätti vihdoin ja viimein tutustua lähemmin Fimo-muovailumassaan. Ja ihastui ikihyviksi!

Alkutakeltelun jälkeen uskaltauduin kokeilemaan kukkakuviotakin. Voi, niin paljon ideoita, mutta niin vähän muovailumassaa! (Kuka ihme pihtaili kaupassa?? Murrrr!)

 Muutama riipus on jo valmiina:

Vähän kohokuviotakin, hui!

Ja korvakorujakin jo jokunen:

Myös korvakorukoukut ja muut sen sellaiset loppuivat tyystin kesken. (Kuka ihme ostokset on viimeaikoina hoitanut??)

Mitäs sitten seuraavaksi?

Pientä tuunausta

Virkatut kukat helmassa: aina hyvä tapa muuttaa mekkoa, jollainen näkyy olevan noin joka kymmenennellä vastaantulijalla päällä, ketjumyymälästä kun on. Eipä löydy samanlaista enää! Nih!

Miehelle löytyi alennusmynneistä halpa pikkutakki arkikäyttöön. Mutta se oli kuulemma liian tylsä  ja vailla mitään erikoista ja silmiinpistävää. (Pitääkö sellaista aina olla??) Noh, tummansiniset napit vaihtoon ja puunapit tilalle. Ja yksi kirkkaan sininen joukkoon. Lisäksi kirjoin käsin napinreiät valkoisiksi. (Läheltä tarkastelua kädenjälki ei alkuunkaan kestä, mutta kaukaa kasottuna napinlävet menevät täydestä kuin väärä raha.) Sisätaskuun piti vielä vaihtaa kirkaan pinkki nappi (Miksi, kysyn minä!) ja merkin tilalle piti kirjailla oma merkki (Kysyn edelleen...) Ja kyllä, tuo kirjoitusvirhe merkissä on tahallinen, koska "se nyt vaan on hauska juttu".

Raitakausi vaan ei rautakausi

Hip hei, täällä ollaan taas. Blogin "kesäloma" venähti ihan laittoman pitkäksi, hyi hyi! Koitetaanpa taas vähän ryhdistäytyä!


Tutkiskelin viime aikoina tekemiäni käsitöitä ja huomasin, että minulla on ollut jokinlainen raitakausi meneillään jo pidemmän aikaa.

Jämälankatöissä raidat on ihan ymmärrettäviä, kuten näissä univillasukissa ja virkatuissa patalapuissa. Ne nyt vaan on niin käytännöllisiä, nuo raidat, kun koittaa jämistä jotain aikaiseksi saada.

Villasukissa vaihtelee vaaleansinisen kanssa jokin monivärinen (mikälie) villalanka. Ei mikään nätti väriyhdistelmä, mutta sukista tulee oudolla tavalla mieleen jokin mustikka-vanilija-sulkaahippu-kermajäätelö. Tai jokin sen sellainen.

Patalaput tein puuvillalankojen jämistä. Virkkasin kiinteillä silmukoilla leveää lieriötä, jonka sitten litistin ja lopuksi virkkasin ympärille koristereunuksen. Noin niinkuin lyhyesti (ja epäselvästi) selitettynä... Mutta siis näin ollen patalapuista tuli kaksinkertaiset, ei pala näpit.


Innostuin myös kutomaan raitaisia kaulahuiveja (onhan nyt sentään kesä).
Liukuvärjätty lanka saa kivan kaverin mustasta langasta.

Tässä kaulaliinassa, (heh, kirjoitin ensin kuolaliina!!) lankana on liukuvärjätty Kunstgarn (Hjertegarn) ja musta Baby Ull (Gjestal). Kunstgarnia meni huiviin yksi kerä eli 100g, Baby Ullista en kuollaksenikaan muista menekkiä... Olisikohan ollut kolme kerää eli 150g??

Huivi on neulottu suljettuna neuleena, jotta se on riittävän paksu ja lämmin (höpö höpö, en vain halunnut neuloa nurjia silmukoita, yök!). Sata silmukkaa, aina kolme riviä yhtä väriä, niin pitkälle kuin lankoja riittää. Sitten vain neulotaan huivin päät umpeen.






Myös tämä tuubihuivi on neulottu suljettuna neuleena. Silmukoita tässä versiossa on yhdellä kerroksella 200. Lopuksi päät on neulottu yhteen tuubin luomiseksi. Liukuvärjätty lanka edelleen Kunstgarnia, musta lanka Novitan Nallea. Jämälangoista kun on, tuli tästä huivista vähän liian pieni, Kunstgarnia oli varastossa vain vajaa kerä. Mutta kyllä se pään yli menee, saa luvan kelvata!

Näiden lisäksi raitaa löytyy myös muutamasta valmistuneesta joululahjasta (KYLLÄ, olen tehnyt joululahjoja!!!) joten niitä en luonnollisestikaan voi vielä paljastaa, hys hys...




P.S. Ostin uuden ompelukoneen!!! Ja pitihän sitä tietysti ompelupöytäkin saada!!

Kyllä taas vaatteiden ompelu maistuu!! Vielä kun vaan osaisi paremmin...

Mallitilkku, kerrankin!

Ostin kuunvaihteessa Berliiniläisestä Lalaine -lankakaupasta nämä kolme herkullista kerää Lana Grossan Musica-lankaa (matkamuistoksi, kuinkas muuten). Päätin jo liikkeessä, että niistä tulee keväinen kaulahuivi. Mutta! Enpä ole vielä raaskinut aloittaa! Pelottaa, että huivista tulee ihan tyhmä. Hukkaan menevät nämä ihanat langat silloin... Voiko lankoihin kiintyä näin paljon?? Ja jos voi, onko se enää tervettä??

Äsken uskalsin jo tehdä pientä mallitilkkua. Taitaa lanka päästä eniten oikeuksiinsa tuossa sileässä neuleessa.

Samaisesta lankakaupasta tarttui mukaan myös kaksi kerää Lang Yarns:n Ella-lankaa. Ehkäpä säärystimiksi..

Viimeisenä Berliinipäivänä törmäsimme valtavaan käsityö/askarteluliikkeeseen nimeltä Idee. Ja pitihän sieltäkin jotain mukan saada R(ico Desing, Essentials lino), tarjouksessa kun kaikenlisäksi olivat!