Lomailua!

Kaksi viikkoa lomaa työstä (siis siitä oikeasta) on takana, kaksi vielä edessä. Blogista olen pitänyt lomaa jo paljon pidempään, suorastaan laittoman paljon! Mutta eipä ole mieli tehnyt istahtaa koneen eteen, kun voi olla ulkona ja neuloa... Mutta koitan(!!) parantaa tapani ja istua kököttää tietokoneella vähän useammin!


Kovasti olen lomallani kaikenlaista koittanut väkertää, kuluttanut jopa jämälankavarastojani! Päätin nimittäin käyttää virkatusta topista ylijääneitä viittä kerää Primavera Cottonia  (joo, ostin vähän liikaa lankaa, mutta kun en lainkaan osannut arvioida kuinka paljon lankaa kuluu virkattuun toppiin!) kesäkassiin. Niinpä aloin ihan summamutikassa virkata kassia kaksinkertaisesta langasta ilman mitään sen kummeempaa suunnitelmaa. Puiset kahvat olin kyllä hankkinut jo aiemmin ja käytin niitä apuna hahmotellessani kassin mittasuhteita.

 

Lopputulos on kuin onkin juuri sen näköinen, että mitään suunnitelmaa ei ollut. Kassista piti tulla muhkea ja pyöreä, mutta sen sijaan suu-aukosta tuli aivan liian kapea (hyvä kun käsi mahtuu sisään), ja kassi on roikkuu vetelänä... Höh! Ja mikäli mahdollista, tuntuu että suu-aukko on jopa kaventunut entisestään sinä aikana, kun kassi on lojunut käyttämättömänä! Kahvat näyttävät siltä, kuin eivät koskaan olisi kassiin sopineetkaan. Jaa, että miksi en tee suu-aukkoa uusiksi? Ei kuulu meikäläisen lempipuuhiin tuo valmiin korjaaminen. Kerran epäonnistunut, aina epäonnistunut! Ettäs tiedätte.






Jämälankojen tuhoamisen lisäksi olen koittanut keskittyä myös keskeneräisiin töihin. Niinpä ensimmäisellä lomaviikolla sain valmiiksi kauan työn alla olleet neljä pöllökranssia, ja nyt ne ovat päässeet vihdoin ja viimein uusiin koteihinsa.

Myös yksi nk. ikuisuusprojekteista on edennyt, jipii! Neulottu rahi, tai oikeastaan sen täyte, on nimittäin saanut lopullisen muotonsa. Vaahtomuovi lojui ensin pitkän aikaa olohuoneen nurkassa, josta se jonkin ajan päästä siirrettiin vintille. Vaahtomuovipalan muotoilu litteäksi palloksi oli homma, josta minulla (tai "apurilla") ei ollut hajuakaan, miten se onnistuu. Niinpä sen muotoilu vain jäi ja jäi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni (pienellä avustuksella!) ja loppujen lopuksi leipäveitsi osottautui loistavaksi työvälineeksi ko. hommaan.

Siinä se nyt on, jälleen olohuoneen nurkassa. Nyt se odottaa enää vain päällistään... Paitsi, että se päällinen pitää ensin tehdä... Oikeastaan, ensin pitää ostaa ontelokuteet päällistä varten... Eipäs, kun ensin pitää päättää, minkä värinen rahista tulee ja selvittää, kuinka paljon ontelokudetta rahiin kuluu... Huh, rahi taitaa olla valmis - sanotaanko vaikka - IKUISUUDEN päästä!!!





Pääsin myös toteuttamaan itseäni kirjomalla, kun pieni rekkafani toivoi syntymäpäivälahjaksi ikiomaa tyynyliinaa. Hetken aikaa sain hakea, että löysin kaapin perälle hylätyt kirjontalankani, kirjonta kun ei lainkaan ole minun juttuni. Ja jälleen oli tämä asia todettava! On se kumma, kuinka ihan jo pelkästään suoralla linjalla pysyminen voi tuottaa vaikeuksia!

Toissaviikkona taloutemme pieneni yhdellä, kun kahdeksanvuotias kaniherramme siirtyi rouskuttamaan porkkanaa (tai mitä muuta mielensä ikinä tekeekään) vihreämmille niityille. Ammottavaa aukkoa täyttämään virkkasin vielä kyseisenä iltana pienen amigurumi-pupun, joka nyt kurkkii ympärilleen olohuoneessa, kunniapaikalla kirjahyllyn päällä. Ohjeen pupuun löysin täältä, ja
lankana käytin mielestäni amigurumivirkkaukseen hyvin sopivaa Hjertegarnin Diamond Cottonia.

P.S Kyllä se mieskin, joka meillä asuu, osaa. Pyysin puista koteloa sukkapuikoille ja sellaisen myös sain!