Hiljaiseloa blogissa, vaan ei puikoilla!

Viime kerrasta onkin kulunut aikaa jo ihan luvattoman paljon! Jotkut ovatkin jo ehtineet ihmetellä, olenko kokonaan lakannut bloggaamasta, saati neulomasta. Mutta en sentään! Jotenkin vain tämä kirjoittaminen ei tässä keväällä ole maistunut, sehän vie paljon aikaa rakkailta käsitöiltä, tai jotain... Ja kun energiaa kirjoittamiseen alkoi löytyä, tajusin kuinka kauan viime kirjoituksesta oli aikaa, ja kynnys kirjoittaa kasvoi kasvamistaan... "Emmää millää jaksais...", ja sitä rataa. Mutta! Nyt jaksan!

Kuten otsikkokin toteaa, puikoilta (ja koukulta ja, ja...) on kyllä kevään aikana valmistunut yhtä sun toista, blogi-inspiraation puutteesta huolimatta. Seuraavaksi lyhyt katsaus alkuvuoteen:


Alkuvuodesta ei oikein innostanut aloittaa mitään suuritöistä, joten käytin kaiken aikani asusteisiin. Niitä tulikin sitten kirjaimellisesti päästä varpaisiin! Otetaan nyt vaikka järjestykseksi päinvastainen, eli varpaista päähän.

Lopputalvella jäin koukkuun säärystimiin, enkä osasnnut lainkaan enää olla ilman. Lämmittivät niin kivasti nilkkoja etenkin mekon kanssa! Niitä valmistuikin kolmet uudet, kahdet täyspitkät ja yhdet nilkkamittaiset.

 Monivärisissä lankana Schoppel-Wollen Crazy Zauberball (100g) ja mallina oma ohje, joka löytyy täältä.

 Pitsisäärystimissä lankana Garnstudion:n DROPS Alpaca (2x50g) ja näissäkin malli niin ikään omasta päästä. Näistä tosin tuli vähän liian leveät/löysät, en tykkää...

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä valmistuivat yhdestä vajaasta jämälankakerästä Hjertegarn:n Exclusive Alpacaa tälläiset nilkkamittaiset "säärystimet", vai pitäisikö sanoa "nilkuttimet". Jaoin kerän talousvaakaa apuna käyttäen puoliksi ja neuloin samalla ohjeella kuin nuo monivärisetkin, juuri niin pitkälle kuin lankaa riitti. Nopeat tehdä, ja yllättävän kätevät tuollaisissa nilkkureissa, jalka mahtuu kenkään paremmin kuin villasukan kanssa! Suosittelen!



Vaikka säärystimet käytännöllisiä ovatkin, täytyy kotioloissa kuitenkin olla villasukkia riittävästi. Niinpä ostin neljä kerää Hjertegarn:n Basic lankaa, (kaksi turkoosia, yhden liilan ja yhden oranssin), tarkoituksenani tehdä itselleni ja miehelle villasukat, niitä kun koskaan voi olla liikaa! (No okei myönnettäköön, ihastuin lankojen kirkkaisiin väreihin, siksi ne ostin, villasukat nyt olivat aivan toissijainen juttu!)

Ensin tein nuo miehen sukat. Hän vartavasten toivoi niihin peilikuvavärit, jotta tunnistaisi paremmin kumman jalan sukka on kyseessä. (Joo-o, sillä ilmeisesti on väliä. On kuulemma olemassa käsitteet "vasemman jalan sukka" ja "oikean jalan sukka"...) No, aina vain parempi, tuolloinhan kumpaakin väriä kuluu yhtä paljon, kuin muutoin kantapää ja kärki veisi toista väriä paljon enemmän!

Omista sukistani tein kuitenkin samanväriset, vaikka miehellä hyvät perustelut olikin. (tai no,  hyvät ja hyvät...)
Mutta kappas, lankaa jäi vielä vaikka kuinka paljon! Teenpä siis itselleni vielä sukat nro2. Tällä kertaa en jaksanut käyttää talousvakaa kerien puolittamiseen, vaan luotin arviointitaitooni (lue: tuuriini). Pah, liila lanka loppui kesken, olkoon tämä nyt sitten vaikka "vasemman jalan sukka".

 Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvin tuli käyettyä kyseiset neljä kerää. Tässä nimittäin se, mitä niistä jäi jäljelle:

Villasukkien jälkeen olin kurkkuani myöden täynnä raitaa ja ohutta lankaa, joten oli pakko tehdä jotain pientä näperrettävää, minkä saisi valmiiksi yhdessä illassa. Siten syntyivät jälleen kerran yhdet Floora-tossut, lankana Novitan Isoveli.

 Yhtenä tylsänä sunnuntaina sain innostuksen näperrellä helmistä avainnauhoja. Ensin valmistuivat nämä kaksi lasihelmistä:

Sitten muistin, että minulla oli (jossain) jemmassa iso kasa värikkäitä puuhelmiä. Tovi etsimistä, ja sitten hommiin. Päätin kokeilla tälläistä kolminauhaista ketjua, jossa olisi kahden kokoisia helmiä. Lopputulos oli yllättävänkin kiva! Tai itse ainakin tykkään kovasti!

Seuraavana päivänä en osannut töissä oikein muuta ajattellaakaan, kuin kotona odottavia puuhelmiä; tuo kolminauhaisen tekeminen kun oli yllättän koukuttavaa puuhaa! Kotiin päästyäni aloin heti tekemään uutta avainnauhaa. Ja joku voisi sanoa, että mopo karkasi ihan vähäsen käsistä...

Lopputuloksena seitsemän avainnauhaa lisää ja viisi (joo viisi!) päivää kestänyt elohiiri vasemmassa silmässä.




Kuten alussa jo totesin, tuli asusteita tehtyä päästä varpaisiin. Hiustenkasvatusta piristämään (se kun nyt vaan on niin tylsää puuhaa) valmistui jokin aika sitten jämälangasta neulottu/virkattu panta. Ja pitihän sitä nyt yksi pinnikin tuunata!

Ystävänpäivänä oli suorastaan pakko muistaa ihania työkavereita. Minähän en leivo (tai jos leivon, niin syömättä jää), joten päätin virkata sydämen. Aluksi oli tarkoitus tehdä ihan sellainen perinteinen, pullea sydän, mutta... hmmm... missäs se anatomian kirja olikaan...

Yritin kehitellä ohjetta sydämen virkkaamiseen, mutta eihän siitä mitään tullut. Luovutin alaonttolaskimon kohdalla.





Loppukevennyksenä mainittakoon vaikka, että jokaisella miehellä pitäisi (kuulemma!) olla virkattu rusetti. Siispä:

Kaikkea minäkin tekemään suostun! Tämänkin ohje on omasta päästä ja lankana jotain jämiä kaappien kätköistä.. Voisin laittaa ohjeen tänne blogiin, vaan enpä luule, että sille kovin paljon käyttöä olisi... :)