Neulojan kotitunika

Tänään istahdin taas pitkästä aikaa ompelukoneen eteen. Alkulämmittelyt hoidin muutamalla tuubihuivilla, mutta niiden jälkeenkään ei huvittanut tarttua kaavapaperiin, ei sitten yhtään. Halusin myös jotain nopeasti valmista.





Ratkaisuksi muodostui kotitunika (vai mekkoko tuo on, ota niistä nyt selvää sitten), jonka valmistukseen ei kaavoja tarvita. Metri college-kangasta pöydälle ja sakset käteen. Muutaman tunnin jälkeen päällä oli lämmin, pirteän kukallinen tunika.

Kieltämättä lopputulos näyttää juuri siltä, että kaavoja (tai nuppineuloja, yök) ei todellakaan ole käytetty. Ja mitä lähempää tuota katsoo, niin sitä selkeämpää on, että tekijällä oli tooooooosi kiire saada vaate valmiiksi... Mutta kyllä tuota nyt kotona kehtaa käyttää. Mieskin kohteliaasti töistä tullessaan totesi, että "Onpa söpö, mutta en kyllä halua nähdä tuota päälläsi missään muualla kuin kotona. Oikeasti." Tämä selvä.

 Jaa, että mikä tästä tekee juuri NEULOJAN kotitunikan?
No lankapiilo tietysti! Pitäähän sitä nyt olla lankakerä ulottuvilla koko ajan. Tiedä vaikka yhtäkkiä olisi viisi minuuttia ylimääräistä aikaa!