OHO!

Kylläpä olen ollut ahkera! Sain nimittäin vihdoin ja viimein valmiiksi kaaaaaaaauan sitten aloittamani Totoro-lapaset! Jossain vaiheessa lupailin niiden saajalle, että viimeistään pikkujouluna ovat valmiit, joten itseasiassa tein ne jopa etuajassa!

(Enhän minä niitä muuten olisi vieläkään tehnyt, mutta kun äiti soitti ja kyseli, löytyisikö minulta pienen pientä kerää juuri tuota beigeä Seitsemää veljestä. Tietenkään en uskaltanut langasta luopua, ennen kuin tiesin, kuinka paljon sitä lapasiin kuluu.)

Totoro-lapasten myötä tulin myös siivonneeksi arkun, jossa piilottelen keskeneräisiä töitäni. Hyvä hyvä! Mutta täytyy myöntää, että töiden määrä löi ällikällä! Joukosta löytyi muutama sellanenkin, jonka olemassaoloa en lainkaan muistanut! Hyvä piilo, se on pakko todeta!



Mutta loput keskeneräiset työt saavat vielä toistaiseksi jäädä keskeneräisiksi. Ainakin Jouluun asti. Muutaman kännykkäpussukan tosin voin ennen Joulua väkertää. Niille on aina aikaa. Niin myös eilen:

Eilen sain valmiiksi myös yhden joululahjan. (Vieläkin jaksan ahkeruuttani ihmetellä!) Vaikka joululahjalaskuri vaikuttaa nyt jo erittäin lupaavalta, olen varma, että kyllä se kiire sieltä vielä tulee.

14 valmista lahjaa, 2 keskeneräistä, 4 kokonaan aloittamatta.

42 iltaa Jouluaattoon, eli 7 iltaa per lahja. Ja joulukortit!

(Pitää kyllä piakkoin saada nuo joulukortit pois laskuista!)

Sunnuntaina heräsin jo seitsemältä ja asettauduin sohvan nurkkaan neuletyö sylissä. Jostain kumman systä tuli hyvin jouluinen olo. Sitten tajusin, että ainakin viimeiset 6 jouluaattoaamua on alkanut juuri näin. Tosin kyseisenä sunnuntai-aamuna en kärsinyt paniikista, enkä ollut tuskanhikinen, eikä työn alla ollut viimehetken joululahja.