keskiviikko 12. elokuuta 2015

Pientä tuunausta

Virkatut kukat helmassa: aina hyvä tapa muuttaa mekkoa, jollainen näkyy olevan noin joka kymmenennellä vastaantulijalla päällä, ketjumyymälästä kun on. Eipä löydy samanlaista enää! Nih!



Miehelle löytyi alennusmynneistä halpa pikkutakki arkikäyttöön. Mutta se oli kuulemma liian tylsä  ja vailla mitään erikoista ja silmiinpistävää. (Pitääkö sellaista aina olla??) Noh, tummansiniset napit vaihtoon ja puunapit tilalle. Ja yksi kirkkaan sininen joukkoon. Lisäksi kirjoin käsin napinreiät valkoisiksi. (Läheltä tarkastelua kädenjälki ei alkuunkaan kestä, mutta kaukaa kasottuna napinlävet menevät täydestä kuin väärä raha.) Sisätaskuun piti vielä vaihtaa kirkaan pinkki nappi (Miksi, kysyn minä!) ja merkin tilalle piti kirjailla oma merkki (Kysyn edelleen...) Ja kyllä, tuo kirjoitusvirhe merkissä on tahallinen, koska "se nyt vaan on hauska juttu".


maanantai 10. elokuuta 2015

Raitakausi vaan ei rautakausi

Hip hei, täällä ollaan taas. Blogin "kesäloma" venähti ihan laittoman pitkäksi, hyi hyi! Koitetaanpa taas vähän ryhdistäytyä!


Tutkiskelin viime aikoina tekemiäni käsitöitä ja huomasin, että minulla on ollut jokinlainen raitakausi meneillään jo pidemmän aikaa.

Jämälankatöissä raidat on ihan ymmärrettäviä, kuten näissä univillasukissa ja virkatuissa patalapuissa. Ne nyt vaan on niin käytännöllisiä, nuo raidat, kun koittaa jämistä jotain aikaiseksi saada.

Villasukissa vaihtelee vaaleansinisen kanssa jokin monivärinen (mikälie) villalanka. Ei mikään nätti väriyhdistelmä, mutta sukista tulee oudolla tavalla mieleen jokin mustikka-vanilija-sulkaahippu-kermajäätelö. Tai jokin sen sellainen.

Patalaput tein puuvillalankojen jämistä. Virkkasin kiinteillä silmukoilla leveää lieriötä, jonka sitten litistin ja lopuksi virkkasin ympärille koristereunuksen. Noin niinkuin lyhyesti (ja epäselvästi) selitettynä... Mutta siis näin ollen patalapuista tuli kaksinkertaiset, ei pala näpit.


Innostuin myös kutomaan raitaisia kaulahuiveja (onhan nyt sentään kesä).
Liukuvärjätty lanka saa kivan kaverin mustasta langasta.



Tässä kaulaliinassa, (heh, kirjoitin ensin kuolaliina!!) lankana on liukuvärjätty Kunstgarn (Hjertegarn) ja musta Baby Ull (Gjestal). Kunstgarnia meni huiviin yksi kerä eli 100g, Baby Ullista en kuollaksenikaan muista menekkiä... Olisikohan ollut kolme kerää eli 150g??

Huivi on neulottu suljettuna neuleena, jotta se on riittävän paksu ja lämmin (höpö höpö, en vain halunnut neuloa nurjia silmukoita, yök!). Sata silmukkaa, aina kolme riviä yhtä väriä, niin pitkälle kuin lankoja riittää. Sitten vain neulotaan huivin päät umpeen.






Myös tämä tuubihuivi on neulottu suljettuna neuleena. Silmukoita tässä versiossa on yhdellä kerroksella 200. Lopuksi päät on neulottu yhteen tuubin luomiseksi. Liukuvärjätty lanka edelleen Kunstgarnia, musta lanka Novitan Nallea. Jämälangoista kun on, tuli tästä huivista vähän liian pieni, Kunstgarnia oli varastossa vain vajaa kerä. Mutta kyllä se pään yli menee, saa luvan kelvata!










Näiden lisäksi raitaa löytyy myös muutamasta valmistuneesta joululahjasta (KYLLÄ, olen tehnyt joululahjoja!!!) joten niitä en luonnollisestikaan voi vielä paljastaa, hys hys...




P.S. Ostin uuden ompelukoneen!!! Ja pitihän sitä tietysti ompelupöytäkin saada!!



Kyllä taas vaatteiden ompelu maistuu!! Vielä kun vaan osaisi paremmin...