Edistystä, vihdoinkin!

Parin päivän pohdinnan jälkeen päätin hylätä alkuperäisen suunnitelmani Miami-langan varalle. Vaikka Garnstudionin malli onkin todella nätti, koin liian vaivalloiseksi muuttaa silmukkalukuja käyttämälleni langalle sopiviksi.

Päätin näinollen keksiä mallin ihan omasta päästä, HUI! Tarkoitukseni on siis tehdä kolmivärinen, lievästi A-linjainen jakku. Hihojen pituus ja leveys määräytyvät sen mukaan, mihin lanka etu- ja takakappaleiden jälkeen riittää. Kovasti jännittää, mitä tästä tulee. Etenkin se, miten saan hihat istumaan hyvin, on vielä hämärän peitossa. Lisäksi tarkoituksena olisi saada värit vaihtumaan suunnilleen samoissa kohdissa sekä hihoissa että muualla! Kaula-aukosta taitaa tulla pyöreä, en uskalla ottaa liikaa haastetta kerralla!







Tänään tein takakappaleen. Värit kuulemma tuovat mieleen erään salmiakki-makeisen... No, valmis neuletakki sopii siis hyvin samiakki-fanille!

Mutta koska olen kaiken innokkuuteni ja energiani jälleen suunnannut tähän uuteen projektiin, ovat kaikki keskeneräiset työni samassa tilassa kuin ennenkin... Esimerkiksi kirjan sivuista taiteltava kori on prikulleen samassa tilanteessa kuin viikko sitten. Myös vauvan haalari on edelleen epämääräinen mytty neulottua pintaa ja langanpätkiä:

Olen hiljattain todennut, että pidän työtä valmiina silloin, kun sen saa pois puikoilta. Ja etenkin sellaiset työt, joihon en ole täysin tyytyväinen, jäävät siihen tilaan hyvinkin pitkäksi ajaksi (ellei jopa lopullisesti).
Tästä hyvinä esimekkeinä toimivat kyseinen vauvan haalari, jokunen kirjoitus sitten esittelemäni limenvihreä pojan neuletakki, sekä nyt kaapin perukoilta löytämäni (ja täysin unohduksissa ollut) neuletakki, joka "valmistui" jo viime kesänä...

Tänään pääsi vauvan haalari pois puikoilta! Harmittaa, kun kävi ilmeiseti pieni mittavirhe haalaria neuloessa. Kovin on nimittäin kapea suhteessa pituuteen. Noh, olipa taas hyvä muistutus mittanauhan käytön tärkeydestä...
Kuva tekeleestä seuraa perässä, jahka saan aikaiseksi pääteltyä langanpätkätkät ja kiinnitettyä napit.

Mitäs sitten?

Saattaapi olla, että aikaisemmin miettimäni työt jäävät myöhemmäksi. Taidan nimittäin seuraavaksi käydä käsiksi Novita Miamiin. Sitä löytyy kolmessa eri värissä: musta, valkoinen ja punaisen-oranssi. Ajattelin tehdä niistä tämän, joskin raidallisena. Jännittää, että kuinka käy, kun ohjeen lanka on ihan erilaista kuin Miami. Etenkin tuo langan paksuus ja sitä kautta neuletiheys arveluttaa. Jospa KERRANKIN malttaisin tehdä kunnon koetilkun, enkä vain ala suinpäin puikkoilemaan!

Raitisilmamyrkytys!

Huh huh, kyllä nyt tietää ulkoilleensa! Olin nimittäin tänään osallisena neljän hengen mökkitalkoissa, tehtävänä oli yrittää löytää maata kymmenien kaadetujen mäntyjen alta. Voisi sanoa, että ihan muutama "risu" tuli siirrettyä paikasta A paikkaan B. Huh!

Tämän seurauksena en taida tänään enää jaksaa puikkojakaan kädessä pitää... Mutta, nythän on siis oiva hetki suunnitella tulevia tekeleitä!




Vauvan haalari on jo edennyt kainaloihin asti. Älysin vasta nyt, että tuo kaarrokkeen kirjoneule pitää tietenkin tehdä tasona. Nurjan puolen kirjoneule ei vaan lainkaan ole minun heiniäni. Hidasta kuin mikä ja langat koko ajan solmussa! Tästä syystä olen aina tehnyt kirjoneuleeni suljettuna neuleena. Mutta en aio luovuttaa! Tästä ei saa tulla ikuisuusprojektia! Kerrankin teen loppuun sen, minkä aloitin, vaikka kuinka ärsyttäisi.

Tässä yksi keskeneräisistä tekeleistä. (Kyseessä siis neuletakki pikkupojalle.) Lankana limenvihreä Novita Miami. (Joo, ei näytä limeltä kuvassa...)

Keskeneräiseksi tuo jäi sen jälkeen, kun huomasin muutaman "pikku"seikan:
1. Lanka ei riitä hihoihin
2. Kappaleet ovat liian pitkiä suhteessa leveyteen (vaikka palmikkokuvio antaakin hyvin periksi sivusuunnassa)
3. Hiha-aukot ovat liian lyhyet (valmis työ kiristäisi kainaloista)

Seuraavaksi (lue: lähiaikoina) siis koitan perehtyä kyseiseen työhön ja siihen, miten siitä saisi toimivan. Neuletakki saattaa hyvinkin tehdä muodonmuutoksen ja jäädä neuleliiviksi...



Vaikka keskeneäisiä töitä riittää, mieleni tekee jo käydä käsiksi näihin, lankavaraston pohjalta löytyneisiin, ja jo unohduksissa olleisiin keriin. Jotain pesukoneessa huovutettua näistä teen, mutta onko se tossut, lapaset (ajankohtaista!) vaiko vaikkapa laukku... Hmm...

Ja olenhan minä jotain valmiiksikin saanut! Toissapäivänä nimittän valmistui tilaustyö-amppeli! Amppeli oli nopea tehdä koon 6,5 virkkukoukulla, aikaa kului vain yksi ilta. Englanninkielinen ohje löytyy täältä. (The Great Outdoors -> Hanging Plant Sling)


Kuvan ruukku on vähän liian pieni amppeliin, mutta toisaalta kyseisen ohjeen hienous onkin siinä, että amppeliin sopii lähes minkä kokoinen ja muotoinen ruukku tahansa!

Syksy?

Okei. Talvi oli pidempi loppupäästä kuin normaalisti. Mutta jäivätkö kevät ja kesä kokonaan välistä? Ilma ainakin on kovin syksyinen. Eikä siinä mitään, olenhan syksyihmisiä. Mutta kun tuolla säällä on minuun sellainen vaikutus, että nyt tahtoisin vaan neuloa villasukkia ja paksuja villapaitoja ynnä muuta lämmintä. Mutta: lankavarastoni koostuu pääosin puuvillalangoista! Noh, ehkä en nyt kuitenkaan TAAAAS aloita uutta työtä...

Ohitin muuten eilen monen monta lankahyllyä ostamatta yhtäkään kerää! Hyvä minä!! (Muutamaa piti kyllä vähän nuuskia...)

Mahdottoman niskajumin vuoksi olen joutunut pariksi päiväksi lähestulkoon luopumaan (kokonaan en vaan pysty!) kaikista käsitöistä. Tästä syystä vain vauvan haalari on edistynyt, ja sekin vain vähän.

Enhän minä mitään papereja ole jaksanut taitella! Alkuinnostus punotusta korista on selvästikin laantunut. Kori siis on samassa vaiheessa kuin ennenkin.

Vauvan haalari sen sijaan on valmistunut vauhdilla. Lanka (Drops Baby Alpaca Silk) on aivan ihana! Pehmoista kuin mikä! Lanka liukuu puikoilla, myös bambu-sellaisilla, ja säikeet pysyvät kasassa. Ja kaiken lisäksi tuoksuu hyvälle (Kenties tärkein ominaisuus?)!

Mutta se langan kehumisesta, tässä tämänhetkinen tilanne:

 Ja niille, jotka nyt innostuivat siitä, että teen vauvanhaalaria: Lukekaa edellinen kirjoitus! Suuria elämänmuutoksia ei siis ole tiedossa, langankokeilun vuoksi lähinnä tätä teen. Valmiin työn saa sitten se, joka sitä silloin (tai vaikka myöhemminkin) eniten tarvitsee.

 JA NYT TUNNUSTUS:

Ostin tänään kaksi (2) lankakerää, ostokiellosta huolimatta!

MUTTA: 

Langat tulevat tilaustyöhön (virkattu amppeli), joten käytännössä niitä ei lasketa!

  

 Tämäkin lanka (Novitan Hanko) on minulle uusi tuttavuus. Saa nähdä, siirtyykö alkuinnostus nyt haalarista amppeliin. 

Ja keskeneräiset työt vaan lisääntyvät... HUOH...

Valmista!

Nyt on kaikki valmista kesää varten! Kesätoppi nimittäin on nyt täysin valmis! Olkaimet kylläkin vielä odottavat irrallisina ensimmäistä todellista käyttökertaa. Silloin selviää tarvitaanko niitä vai ei. Ainakin näin talven jäljiltä tuntuu eriskummalliselta, kun toppi on täysin olkaimeton. (Kuvassa bolero pitää alastomuudentunteen poissa.)

 Myös jakku tuli tänään valmiiksi! Jee! Täytyy tosin hieman näyttää sille silitysrautaa, tänään en vaan millään enää jaksanut!







Ja lankakin riitti! Kyllä on Garnstudionilla tarkat ohjeet, tässä nimittäin lankamäärä joka jäi jäljelle:

Töiden valmistuttua tuli vähän tyhjä olo. Mitäs puikoille seuraavaksi?

Ehkäpä tämä vauvan housupuku tai jakku+hilkka.
Ja ei, vauvauutisia ei ole tiedossa. Selasin n. vuosi sitten jälleen kerran Garnstudionin ohjeita ja nämä neulemallit vaan olivat kertakaikkisen suloisia. Ja koska Lankatalo Tapion Kaupassa kyseiset langat olivat juuri silloin tarjouksessa.... Pitääkö edes jatkaa?

Mutta nyt tekemään 176 taitosta paperisuikaleisiin!

Käsityö-ADHD??

Pari päivää on kulunut tehden sitä sun tätä. Tuntuu, etten jaksa hetkeäkään keskittyä yhteen työhön. Yhtä työtä kun tekee, toinen on jo mielessä. Ja kämppäkin on sen näköinen: siellä täällä lankakeriä, keskeneräisiä töitä ja kirjansivuja…

Vanhasta kirjasta koottava kori on jo puolivalmis. Kärsivällisyyttä kokoamisessa tosin tarvitaan. Koriin tarvitaan kuusi kerrosta, ja jokainen kerros koostuu 44 paperinpalasta, joka taitellaan neljään kertaan. Pystyn tekemään vain yhden kerroksen illassa, sitten pitääkin jo lepuuttaa kipeitä sormia. 

Se, miten kerrokset yhdistetään toisiinsa, on vielä vähän hämärän peitossa. Kirjassa, josta ohje on, neuvotaan käyttämään yhdistämiseen paperisuikaleita. Ihmettelen vain, että mistä ne suikaleet saadaan, kun kaikki ohjeessa mainitut suikaleet menevät laskujeni mukaan kerrosten rakentamiseen (44*6=264). Noh, onneksi säästin kynimäni kirjan, siitä saa sitten lisäsuikaleita nyhdettyä, jos tarve vaatii. 

Myös vaaleansininen pitsineulejakku on edistynyt (hitaasti, mutta varmasti)! Langan riittävyys tosin jänskittää edelleen. Nyt on nimittäin enää reilu kolme kerää jäljellä. Ja koska jakku neulotaan yhtenä kappaleena edestä taakse, on jakun lyhentäminen langan vähyyden takia aika kovan työn takana. Tai sitten täytyy vain tehdä lyhyempi takakappale! Se ainakin näyttäisi mielenkiintoiselta! :)

+

Ostin tänään sekä kuminauhan, että satiininauhan valkoiseen kesätoppiin. Seuraavaksi olisikin vuorossa niiden laittaminen. Tai ehkä sittenkin neulon jakkua. Tai ehkä taittelen paperisuikaleita. Tai jos sittenkin tekisi jonkun keskeneräisen työn loppuun. Vai aloittaisinko uudet villasukat? Tai…

 

Siivouspäivän kunniaksi...

...päätin siivota myös arkun, joka sisältää kaikki(?) keskeneräiset käsityöni. Järkytyin, kuinka paljon niitä oli. Ja suurin osa oli lankojen päättelyä ja nappeja vaille valmiita! Päätin, että koitan (lähiaikoina) tehdä työt valmiiksi.

Mutta en tänään!

Tänään nimittäin aloitin työn, josta olen jo pitkään haaveillut! Ostin syksyllä kirjan, jossa on ohjeita vanhojen kirjojen uudelleenkäyttöön. Aikaisemmin olen tästä kirjasta toteuttanut vain joulukorttitelineen, mutta nyt olisi vuorossa punottu kori.

Kuva on kirjasta. Omat lankani eivät ihan taida koriin mahtua!

 
Kuvan koria varten tarvitaan 264 samankokoista paperisuikaletta. Onneksi olen joskus joulukortteja tehdessäni laiskuuttani hankkinut paperileikkurin. Ilman sitä suikaleiden leikkaaminen kirjan sivuista olisi ollut kutakuinkin mahdotonta! Nyt homma sujui alle tunnissa!

Seuraavaksi vuorossa on kokoaminen. Olen aina pitänyt itseäni melko kärsivällisenä, mutta nyt se joutuu testiin. Kirjassa nimittäin varotetaan, että kokoaminen vaatii roppakaupalla kärsivällisyyttä!

Näin jälkikäteen, nyt kun kirja on jo paloina, tuli mieleen, että olisikohan kirja pitänyt lukaista ennen sen tuhoamista... Tiedä millaisen mestariteoksen olen silponut!

Nappeilua sittenkin!

Tein sen! Nappi on nyt oikealla paikallaan! Kiinnitin jopa TOISEN, irtoamassa olevan napin paremmin!

 Kyllä ihminen osaa olla ylpeä saavutuksistaan!

(Oli ne kuinka pieniä tahansa..)

Myönnän!

Vielä on takki ilman nappia. On se vaan mahdoton tehtävä! Ompelulangatkin on niiiiiiiin hankalassa paikassa alahyllyllä! Ja oikeastaan, tätä vuorokauttahan on vielä paljon jäljellä, joten mitään lupausta ei ole rikottu. Vielä.

P.S. Edellisen blogikirjoituksen myötä selvisi, että muratin selviytymistarina ei olekaan täysin minun ansiontani... Tai siis juuri ollenkaan. Joku muu onkin sitä salaa kastellut. Selvä.

Tuotteliaampi päivä.

Tänään tartuin keskeneräiseen työhön uudella innostuksella. Sillä seurauksella, että nyt molemmat etukappaleet ovat valmiit. Tosin nyt alkoi jännittää, että riittääkö lanka. Etukappaleet veivät nimittäin n. puolet työhön varatuista keristä. Järjellä ajatellen takakappaleen menekki pitäisi olla suurempi, koska siilä puolella ei ole vastaavanlaista kaula-aukkoa. No, saa nähdä... Joka tapauksessa jänskittää!

Ja nyt lupaan näin julkisesti, että HUOMENNA ompelen takkiini siitä irronneen napin! VARMASTI! Nappi on lojunut keittiön pöydällä jo viikon. Jotenkin vaan nämä oikeasti hyödylliset pikkujutut tuntuvat mahdottoman suuritöisiltä!

Nyt takkuaa...

...nimittäin neulominen. Tuli ilmeisesti eilisen jälkeen lievähkö yliannostus puikkojen kilistämistä. Tässä tämän illan aikaansaannos:

Ja tunnustan: ruokaostoksilta tarttui mukaan taas uusi käsityölehtikin... Mutta ostokielto koski vaan lankoja!

Niinhän? 

Olen pitänyt itseäni jännityksessä tähän asti (no, muutamaa sivua olen kyllä varovasti vilkaissut). Mutta seuraavaksi ohjelmavuorossa on tuttuun sohvannurkkaan käpertyminen kyseisen lehden ja tee-kupposen seurassa.

Koska neulominen tuntui tänään lähinnä pakkopullalta, sai muutama puolivalmiina ollut korvakorukin koukut itseensä:

Ja ottaen huomioon, kuinka viherpeukalo olen (kaktuksetkin kuivuvat kasaan hellässä hoivassani!) olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuvan muratista. Kaivoin sen nimittäin alkutalvesta parvekkeen kevyen lumikerroksen alta jäätyneestä mullasta ylös ja otin sisälle. Olin varma siitä, että se kestää ikkunalaudalla vain muutaman päivän. Mutta vielä mitä! Meinasi olla entinen kasvi, kunnes rupesi pukkaamaan uutta lehteä! Sitkeä kaveri!

Varastojen tuhoamista.

Koska ulkona sää on mitä on (okei, aurinko siellä NYT paistaa), voi hyvällä omallatunnolla istua koko valoisan ajan sohvan nurkassa katsomassa pikku-Belgialaisen tutkimuksia, tietenkin puikot kädessä! 

Vai voiko? No, sen kuitenkin tein! 

Tuloksena onnistuin pienentämään lankavarastoja kolmella kerällä! Jei!

Myssyyn käytettyjä lankoja en enää tunnista, vyötteet kun ovat aikoja sitten jo kadonneet. Mallin, joka toimi inspiraation lähteenä, muistan joskus nähneeni Novitan sivuilla. Mutta koska kyseiset sivut ovat tällä hetkellä kaaduksissa, muistelin palmikkokuviota omasta päästä.

Myssyn valmistuttua kävin käsiksi lankoihin, joista ajattelin pääseväni nopeasti eroon. Lanka (Drops Paris) kun on sen verran paksua, että työ valmistuu nopeasti.  Mallin olen jo syksyllä hakenut Garnstudionin ohjesivustolta.  (ohje löytyy täältä)

Jos vielä vähän aikaa kilkuttaisi puikkoja (ainakin yhden kerän verran!) ja vasta pimeän turvin näyttäisi nokkaa ulkoilmalle...

P.S Tahtoisin adoptoida Poirotin! Vaikka kakkos-kummisedäksi! On se vaan niin ihana!