tiistai 27. tammikuuta 2015

Epäonnistumisia kerrakseen!

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta... Viime aikoina tosin on epäonnistumisprosenttini ollut historiallisen korkealla! Ja sekös harmittaa...

Otetaan nyt vaikka tähän esimerkiksi muutama viimeaikainen työ.


Ensinnäkin, nämä lasinaluset... Höh, että harmittaa! Näistä piti tulla joululahja ystävälle, mutta toisin kävi. Löysin näihin ihanan pirtsakoihin lasinalusiin ohjeen täältä. Kivathan niistä tuli, ja olin oikein tyytyväinen... Kunnes menin pilaamaan ne kovettamalla! Mikäköhän idea sekin oli?? Ajattelin, että alusista tulisi jotenkin paremmat/käytännöllisemmät jos kovettaisin ne... No ei tullut! Paverpol kovetti ne kyllä hyvinkin tehokkaasti, mutta samalla niistä tuli niin liukkaat, ettei sellaiselle uskalla lasia laskea! Lisäksi joku malttamaton (kuka?) ei millään malttanut asetella niitä kuivumaan huolellisesti, minkä johdosta ne eivät ole pyöreää nähneetkään.


Ai, että missäkö lasinaluset ovat nyt? Roskiksessa!! Sinne ne kiukuspäissäni viskasin kirosanojen saattelemana.



Toinen epäonnistumistarina on tämä "Ei näistä lapasia tullutkaan"  -huovutusepisodi! Näistä liian pieniksi huovuttuneista lapasista vuodatin jo aikaisemminkin täällä blogissa, mutta nyt niiden tarina on edennyt päätökseen.


Kyseessä siis nuo reunimmaiset, vaalean liilat lapaset. Koska niistä tuli pesukoneessa aivan liian pienet, päätin tehdä niistä patalaput. Ongelmaksi muodostui lopulta se, etten älynnyt antaa kiukun laantua, vaan sadatellen leikkasin lapasista neliöt. (Tai kutakuinkin neliöt, kuten sittemmin kävi ilmi...) Lisäksi virkkasin samantien patalappuihin reunat puuvillalangalla "hällä väliä, p**kat niistä kuitenkin tulee!" -asenteella. Ei olisi kannattanut. Sellaisethan niistä sitten tuli! Vinot kuin mitkä ja ihan liian pienet aikuisen kättä kuumalta suojaamaan. Kaikenkaikkiaan niin rumat, ettei esillä kehtaa pitää. No, tulipahan tehtyä, niinkuin olen aikaisemminkin tainnut jossain yhteydessä todeta! Miten paljon voikaan tälläinen tuplaepäonnistuminen ärsyttää pientä ihmistä! Aaargh!






Kuitenkin eniten viimeaikaisista epäonnistumisista minua ärsyttää tämä neulottu hame, tai oikeammin hameen irvikuva. Päätin yhtenä päivänä haluta tumman harmaan neulotun hameen, sitä voisi sitten kivasti talvipakkasilla pitää päällä. Innoissani kävin heti hankkimassa langat (Viking of Norwayn Ville Viking) ja aloin sen kummempia suunnittelematta neuloa hametta vyötäröltä alaspäin. Lankaa kun oli niin kiva neuloakin, homma sujui sutjakkaasti. Se, ettei minulla todellakaan ollut mitään suunnitelman tapaistakaan, kostautui minulle siinä vaiheessa, kun olin helmassa asti ja ensimmäistä kertaa sovitin hametta. #*!##!* Ylhäältä hame suorastaan nuoli muotoja (ei, sellaista en todellakaan halunnut!) ja pakarat ohittettuaan helma levisi aaaaivan liian paljon. #*!##* sanon uudelleen!!! Olisikohan pitänyt malttaa sovittaa hametta edes vähän aikaisemmin??? Eheeiii, mitä turhia, näin on paaaaljon kivempaa!


Sen verran kyseinen työ ottaa päähän, etten IKINÄ (ikinäikinäikinäikinäikinä) sitä enää halua nähdä. Annoin äidille, purkakoon vaikka sukkalangoiksi tai jotain...
 "Mikset itse purkaa ja käytä uudelleen" kysyi äiti. 
"EN!!!!!!!!!!!!!"






4 kommenttia:

  1. Huh, uutta tiukkaa Tiitiä! Tosin myönnettäköön, että luin pieni hymynväre kasvoillani ko. kirjoitusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnettäköön, että kyllä minuakin nämä kyseiset epäonnistumiset jo hymyilyttävät... VÄLILLÄ!

      Poista
  2. Lohduttavaa, että muillekin sattuu ja tapahtuu. Itsellä viimeisin (isompi) epäonnistuminen oli joulun alla. Oli tarkoitus tehdä ystävälle penaali joululahjaksi. En millään saanut kehyksiä pysymään kiinni kankaassa... lopulta paukutin niitä vasaralla kiinni. Mies oli sitä mieltä, että tuo ei auta. No, oikeassa oli =D Tekele lensi roskiin, samoin kuin kaikki kaapista löytyvät kehykset. Vikahan oli tietysti kehyksissä, ei tekijässä. Nyt mulla on ommeltavia kehyksiä. Uusi yritys ystävänpäiväksi... T. Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se on, vika on aina välineissä! :) Minulla on muuten ollut juuri tuo sama ongelma noiden "taivutettavien" kehyksien kanssa. Muistaakseni runnoin kehyksen kiinni pihdeillä ja vaikka pihtien ja kehyksen välissä oli ohut huopa, oli jälki kamalan näköistä... Roskiin meni. Ommeltavat kehykset toimivat varmasti paremmin!

      Poista